keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Turun ravintolat osa 1 – vinkit ei-niin-ilmeisiin paikkoihin

Täytyy sanoa, että olen nykyiseen Turun ravintolamaailmaan tavattoman tyytyväinen. Ainoat asiat, joita kaipaan ovat hyvä aamiaispaikka (Jaana tosin juuri vinkkasi mulle yhdestä, jonka haluan mennä tsekkaamaan...) ja joku lähi-idän ruokia tarjoava mesta. Olisko joku libanonilainen aloittamassa ravintolaa Turkuun? Uusia paikkoja tuntuu syntyvän hyvää tahtia ja itse odotan jo kuola valuen Ovo Osteria Romanan testausta! Kuvaavaa Turun ravintolatarjonnassa on, että suuri ja mahtava S-ryhmä on joutunut sulkemaan  ravintoloitaan kilpailun (ja tason) kiristyessä.

Usein Turun ravintoloita käsittelevät jutut niin lehti- kuin blogimaailmassakin jäävät samojen varaan. Mami, Kaskis, Pizzarium, Gaggui ja muut ovat toki mahtavia, mutta kirjoitetaanpa postaus vähän vaihtoehtoisista paikoista. Niistä, joita ei kirjoiteta ihan niin paljon. Tai joihin mennä jos ei ole laittamassa vähintään kuuttakymppiä ravintolaillalliseen. Tai jotka ovat auki ainoastaan lounasaikana. Tai joista ehkä kaikki paikallisetkaan eivät ole kaikki kuulleet.


Delhi Darbar – Turun paras intialainen ravintola
Tämä on nyt lähinnä vinkkinä ei-turkulaisille, paikalliset varmasti tämän tuntevat. Kun muutin Turkuun, ihmettelin paikkakunnan intialais-/nepalilaisravintoloiden vähyyttä. Helsingissä kun oli tottunut suorastaan yliedustukseen tässä genressä. Melkein kymmenessä vuodessa ajat ovatkin muuttuneet ja nykyisin Turustakin löytyy useampia. Paras ja kaunein on Delhi Darbar. Sellaista murhetta ei olekaan, mitä heidän koftansa tai paneerinsa ei poistaisi. Paikka on täynnä lähes aina, joten erityisesti lounaalle isommalla porukalla mennessä kannattaa varautua jonottamaan pöytää. Iltaisin ja viikonloppuisin suosittelen pöytävarausta, en muista onko se lounaalle edes mahdollinen. Kasvisruokaahan intialaisista saa aina, vegaanisista versioista en osaa sanoa. Laktoosittomia ja gluteenittomia ruokalajeja on ainakin saatavilla.
Paikan pitäjät taitavat muuten olla Intian sijaan Bangladeshistä, jos oikein muistan. Ja omistaja on tainnut asua myös Ruotsissa, joten han serverar på svenska också! Ja ruokaa saa mukaan, se on itsellä oikea perinne jostain reissusta väsyneenä tullessa: Darbarin kautta kotiin ja hiilaripössis päälle.

Hämeenkatu 8


Komppeli – lounasruokaa taidolla hyvistä raaka-aineista 
Onko meillä muuten muita kuin hippilukijoita? Jos olet leikkeiden ystävä, mene Komppeliin. Itsehän en moisista ymmärrä lihavammaisena tuon taivaallista, mutta kalapullat, salaatit ja muut herkut osuvat ja uppoavat meikäläiseen kyllä. Sen verran hehkutusta olen myös lihansyöjiltä kuullut, että kehtaan yli 30 vuotta toiminutta paikkaa suositella.  Ja juu, homma on myös päivittynyt vuosien varrella uusien omistajien myötä. ;)

Jos olet kasvissyöjä, tsekkaa lista etukäteen, täältä ei aina löydy vaihtoehtoja. Henkilökunta on kyllä palvelualttiin tuntuista ja kerran olen etukäteen soittanut ja kysellyt, onko mahdollista saada jotakin listan ulkopuolelta, jolloin se onnistui. Ex temporena ei ehkä niinkään kannta lähteä kokeilemaan. Tässä raflassa ulospäin näkyy jälleen vähän kyseenalaisen näköinen "logo"teippaus, mutta sisustus on itse asiassa sisällä silmää miellyttävän moderni ja mutkaton. Ja annokset ovat myös tyylikkäitä sekä oikeasti hyvistä raaka-aineista rakennettuja. Täällä myös palvelu pelaa juuri niin ystävällisesti ja mutkattomasti kuin lounaalla kuulukin.

Puistokatu 3


Turun kasvisravintola  – Betel
Tästä paikasta puhutaan usein vain "Beettelinä" siitä syystä, että ravintolan tilat ovat Turun Betel-kirkossa. Osoite on Yliopistonkadulla, mutta tänne pitää löytää tie halki portaiden ja sisäpihan. Ja tänne suunnistaminen on ehdottomasti vaivan arvoista. Tila on jotenkin symppis "seurakunnankerho" hengessään, kaunis uskonnollinen seinämaalaus menneiltä vuosikymmeniltä on ainoita asioita, jotka vihjaavat tarkemmin missä ollaan.

Ruoka on maukasta ja terveellistä. Täällä tulee kylläiseksi, muttei sellaista ällöähkyä. Joka päivä tarjolla on itseleivottuja sämpylöitä ja melko lailla kauden mukainen salaattipöytä. Lämpimistä ruoista on mainittava erityisesti joka tiistainen lasagnepäivä: silloin on aina ruuhkaa.

Kasvisravintolasta voi tilata myös cateringiä. Itse olen tilannut heiltä myös isoihin juhliin salaatteja, jotka olivat erinomaisia, ystävä taas on hankkinut ainakin viininlehtikääryleitä täältä.

Yliopistonkatu 29 a


Cantina Azteca – eteläamerikkalaisia makuja myös sunnuntaisin
Turkuun on tullut viime vuosina oikea meksikolaisen keittiön vallankumous (mielenkiintoisimpana mielestäni Mex-Mex). Cantina Azteca on toiminut jo useamman vuoden, eikä se edusta anoastaan meksikolaista keittiötä, vaan latinalaisamerikkalaista kokkausta rennolla otteella.

Turussa on sunnuntaisin se suomalainen ongelma, että harva ravintola on auki. Cantina Azteca on niitä poikkeuksia, jotka avaavat uskollisesti ovensa myös sunnuntaisin. Älä pelästy isoa, 90-luku -henkistä logoa, joka paikan ulkopuolella helottaa. Graafisen suunnittelun ontuminen ei tarkoita huonoa ruokaa.

Raaka-aineet ovat hyviä ja keittiössä toimitaan huolella. Palvelu on ainakin omalla kohdalla ollut aina moitteetonta. Itse tykkään näin tuhdeista safkoista lähinnä dagen efter -mainingeissa, mutta monelle saattaa sopia muutoinkin. Kasvissyöjät otetaan mallikkaasti huomioon ja vegaanisia versioita löytyy myös. Ravintola on aivan keskustassa, hurmaavassa vanhassa kivitalossa ja sinne kiivetään symppikset portaat. Cantina Aztecan yhteydessä on myös Bar Papu, jossa olen kerran nauttinut sairaan hyvää margaritaa helteellä. Samaa varmaankin saa myös Cantinan puolelta.

Eerikinkatu 8


Meiltä on tulossa tähän postaukseen vielä ainakin kakkososa, jonka Jaana saa vuorostaan laatia. Näitä mediapeitossa olevia helmiä kun on Turussa monia!