tiistai 26. toukokuuta 2015

Nokkospestoa, pastaa ja eka uppomuna!

Kirjoittelen myöhemmin meidän kokkauskokoontumisen loput reseptit, mutta nyt seuraa jotain ihan muuta. Korkkasin nimittäin hortoilukauteni kykkimällä takapihalta nokkosia pestoa varten. En ole tehnyt nokkospestoa aiemmin, mutta tästä lähtien teen! Pestosta tuli nimittäin lempinokkosruokani. Päätin testata uppomunan samalla kertaa, koska olen pantannut sen kokeilua jännittyneenä jo liian monta vuotta. Henri Alénin ohjevideon avulla homma hoitui helpommin kuin osasin odottaa.

Nokkospesto

n. 5 dl mitallinen nokkosta tiiviisti tumpattuna
2 kourallista pähkinöitä (laitoin cashewpähkinöitä)
1 valkosipulinkynsi
oliiviöljyä sen verran, että pesto tuntuu sopivan notkealta (jos öljyn määrä hirvittää, jatka vesitilkalla)
mustapippuria
0,5-0,75 dl parmesania tai pari ruokalusikallista oluthiivahiutaleita
pari ripsaisua suolaa

Ryöppää nokkoset vedessä, eli laita huuhdellut nokkosenlehdet minuutiksi kiehuvaan veteen. Valuta ja siirrä blenderiin (sekoitushommat hoituvat myös korkeassa astiassa sauvasekoittimen kanssa). Lisää muut aineet ja surauta tahnaksi. Pesto saa jäädä karkeaksi.

Keitä pasta ennen uppomunia, jos haluat munien kanssa täyden työrauhan. Sekoita pesto kuuman pastan joukkoon.

2 uppomunaa

2 munaa
väkiviinaetikkaa
vettä

Riko munat mukeihin. Mittaa vesi kattilaan ja mittaa pikkukippoon väkiviinaetikkaa odottamaan seuraavaa vaihetta, älä sekoita sitä veteen vielä. Etikkaa tarvitaan 0,7 dl vesilitraa kohden. Itse mittasin 1,5 l vettä ja vajaan desin etikkaa.

Laita vesikattila kiehumaan. Anna veden kiehua hiljaksiin hetki, jotta veden happikuplat vähenevät eikä uppomunista tule rokonarpisia. Kun kuplia on vähemmän, lisää etikka veteen. Pyöräytä vesi kauhalla liikkeelle kattilassa ja lisää ensimmäinen muna veteen, aivan veden pinnalta. Pyöräytä kauhalla rauhallisesti uudelleen, jotta vesi pysyy liikkeessä. Lisää toinen muna. Älä panikoi, vaikka munat näyttävät välillä kietoutuvan yhteen, kyllä ne irti pysyvät, kun pidät veden kauhan avulla rauhallisessa pyörimisliikkeessä. Munien kypsentymisaika on makuasia. Henry Alén sanoo 2 minuuttia, itse pidin 3-4 minuuttia. Nosta valmiit munat reikäkauhalla vedestä. Ripsauta valmiiden munien päälle hieman suolaa.


No huh huh kuinka hyvää oli! Siitä huolimatta, että lorautin vahingossa väkiviinaetikkaa pestonkin joukkoon... Tästä ruuasta tuli kyllä uusi suokkari juuri tähän sesonkiin, kun suomalaisia ei-kasvihuoneessa kasvatettuja vihanneksia ei vielä paljon ole. Ja olipa halpaa!


keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Kokkauskookontuminen osa 1: Pinaatti-kikhernekiusaus ja jogurttidippi

Kun tätä blogia aikanaan perustettiin, yhdisti meitä kirjoittajia rakkaus Lähi-idän ruokaan ja ruokakultuuriin. Hävettävän vähän tähän innostukseen nähden olemme kirjoitelleet mitään reseptejä tai matkakokemuksia tänne tuolta suunnalta maailmaa. Päätimme ryhdistäytyä nyt tämän aihepiirin suhteen ja luvassa onkin monta reseptiä Turkista ja Libanonista.

Itselleni muita ruokarakkauskohteita ovat myös Pohjois-Afrikka ja Georgia, joissa onkin tiettyjä yhteneväisyyksiä ja samoja vaikutteita kuin aiemmin mainituissa. Georgiassa en ole koskaan käynyt, mutta jos vastaan tulee gruusialainen ravintola, minut löytää sieltä. Hyviä ja huonoja niistä löytyy, mutta oivallisen kohdatessaan voi kiitellä luojaansa.

Tässä kaikki kokkailumme yksissä tuumin.
Kuva: Susanna Kaapu
Mutta palataanpa siihen, miten voin luvata näitä reseptejä tulevaksi. No me saatiin siis maailman paras idea siitä, miten keräännytään kokkaamaan yhdessä JA houkutellaan ruoalla paikalle loistava valokuvaaja. Kyllä! Neronleimaus!

Niinpä marssimme eräänä perjantaina Turun Deli Marketiin, kauppaan, josta saa mitä ihminen nyt vaan keksii suurin piirtein pyytää. Lauantaina köröttelin kuvaaja kyydissäni Jaanan luo landelle ja sitten vaan hihat heilumaan. Meillä oli siis hämäläismuijien kokoontumisajot Varsinais-Suomen maalaismaisemissa, kun kaksi näistä kokkasi ja yksi kuvasi. Paikalla oli myös yksi karjalainen mies ja yksi tanskalais-ruotsalainen pihakoira, sekä pullo alkoholitonta valkoviiniä. Hurjaa – tiedän!

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira kesti hämäläismuijat, vaikka koville otti. Ymmärsimme, hormonit saa parhaimmatkin meistä joskus vähän murjottamaan. Kuva: Susanna Kaapu 

Itse päätin kokeilla menussamme mm. Pinaatti-kikhernekiusausta ja Jogurttidippiä joiden molempien reseptit löytyvät  Maggie Lindholmin ja Marja Lindforsin Libanonin makuja -kirjasta.

Kuva: Susanna Kaapu

Pinaatti-Kikhernekiusaus

250 g kikherneitä
500 g tuoretta pinaattia
3 keskikokoista sipulia
6 valkosipulinkynttä
1 1/2 tl jauhettua mustapippuria
2 tl suolaa
muskottipähkinää
meiramia
2 sitruunaa
paistamiseen 1 dl oliiviöljyä

Liotin kikherneitä yön yli kotona ja pakkasin mukaan Jaanan luo. Perille päästyäni ryhdyin heti keittelemään kikherneitä, sillä joskus ne kuivatut vaativat tunninkin keittoajan, toisinaan ne tuntuvat kypsyvän nopeamminkin. Vähemmillä emäntähuseerauksilla varustettu ihminen toki hankkii kikherneensä säilykkeenä, mutta tässä tapauksessa suunnitelmat oli tehty jo hyvissä ajoin, joten kuivatut herneet olivat luonteva valinta.

Pinaatti hienonnetaan, sipuli leikataan (alkuperäisessä ohjessa puolikuun muotoon, mutta minä tein hakkeluksempaa) ja valkosipuli viipaloidaan.

Sipuli kuullotetaan öljyssä, minkä jälkeen lisätään valkosipuli sekä keitetyt kikherneet. (Joku vinkkasi joskus, että jos haluaa kikherneiden säilyvän ehjinä, kannttaa keittoveden antaa jäähtyä ennen kuin siivilöi herneet. Aina ei toki ehdi, mutta joskus on kiva hifistellä.)

Lisätään mausteet ja hienonnettu pinaatti. Kypsennetään n. 35 minuuttia välillä sekoittaen. Sitruunoiden mehun puristin sekaan vasta ennen tarjoilua ja sekoittelin.

Muunsin reseptiä mausteiden osalta. Suolaa laitoin vähintään tuon 2 tl, koska kaikki ruokailijat tunnustivat tykkäävänsä suolasta, originaalissa oli vain 1 tl. Jätin maustepippurin pois ja käytin sen sijaan muskottipähkinää ja meiramia, molempia varmaankin reilut ripaukset.

Pinaatti on yksi lempiaineksistani, samoin kuin kikherneet, joten tämä ruokalaji oli varman päälle pelattu omiin makuhermoihini. Sitruuna toi raikkautta, vaikka maut erottuivatkin kypsyttelyn ansiosta hyvin. Mukavan ruokaisa, mutta sopii ehdottomasti tällaiseen ateriaan, jolla on paljon muitakin ruokalajeja ja makuja tarjolla. Teen varmasti uudestaankin!

Tämä ruoka syödään Libanonissa leivän kera. Meidän emäntähuseeraukset jäivät leivän osalta tuolla erää väliin ja oikaisimme ostamalla jättimäisiä leipiä Deli Marketista. Ja juu, noita torkkupeiton kokoisia jättejä paljastui pakkauksesta neljä! Saimme nelistään tuhottua aterialla muistaakseni kaksi.


Nam! Jogurttidippi! Kuva: Susanna Kaapu


Jogurttidippi

4 dl maustamatonta jogurttia
1/2 tl suolaa
2 rkl oliiviöljyä
paprikajauhetta


Tämä on maailman helpoin valmistettava. Varsinkin jos delegoi sen valmistuksesta vaikeimman osan Jaanalle, kuten itse tein. Ostosretkemme päätteeksi kun fiksuina laitoimme ruoka-aineet kokkailutilan haltijalle tietty mukaan, niin illalla tajusin kotona, että hei, dippi piti aloittaa jo tänään.

Eli aivan ensin jogurtti valutetaan kahvinsuodattimessa yön yli. Jaanan tehtyä tämän operaation, jouduin itse peräti sekoittamaan joguun suolan, kaapimaan koko komeuden tarjoiluastiaan sekä valuttamaan oliiviöljyn ja koristelemaan parikajauheella.

Libanonilaiset syövät tätä Libanonin makuja -kirjan mukaan aamiaisella paistetun kananmunan ja kuivatun timjamin kanssa! Myös alkuapalana tätä käytetään leivän ja tomaatin sekä mintun ja oliivien kera. Minusta tämä kastike toimi ihan törkeän hyvin meidän muiden mezzahien (alkuruokalajitelma libanonilaisittain) kanssa. Odottakaas kun Jaana pääsee vielä postaamaan omat tahnansa ja ruokalajinsa osassa 2...

Tässä vielä kuvat hoummuksesta ja tahinidipistä, jotka eivät päätyneet nyt resepteiksi. Kuva: Susanna Kaapu 

Joimme tosiaan alkoholitonta viiniä ruokiemme kanssa. Harvinaista Suomessa, kukaan ei ollut edes raskaana tai alkoholisoitunut, mutta näin kävi. Ja pidimme tästä putelista kaikki. Kelpo vaihtoehto ruokajuomaksi: riittävän viinimäinen, mutta kevyt ja kuiva. Hyvä valinta kesäjuomaksi.

Kuvan lähde: Alko

Vielä kerran kiitokset kivasta kokkailupäivästä kaikille osallisille, näitä täytyy harrastaa useamminkin. Ja kiitos Susanna Kaapu, kerrankin meidän blogissa on myös kauniita kuvia!