Parit aamupalat Tallinnassa

Käväisin viikonloppulomalla Tallinnassa. Ihana ullakkoyksiö löytyi Airbnb:n kautta vanhasta kaupungista ja aamupalat tuli syötyä tietenkin ulkona, koska Tallinnassa niin niin paljon superihania kahviloita ja ravintoloita. Tulee melkein ahdistus kun ei ehdi tarpeeksi moneen loman aikana. Tällä kertaa aamuja oli kaksi, ja paikaksi valikoituivat vanha tuttu Must Puudel ja itselleni ihana uusi löytö NOP.

Aloitetaan jälkimmäisestä. NOP sijaitsee reilun kilsan päässä vanhasta kaupungista, Kadriorgin kaupunginosassa, joka on täynnä kauniita puutaloja, jollaisessa NOPkin sijaitsee. Me mentiin sinne ratikalla numero yksi (päätepyskä Kadriorg, hypättiin kyytiin Mere puiesteen pysäkiltä) ja jäätiin pois L. Koidulan pysäkillä, josta oli n. 150 metriä NOPiin. Luin edellisiltana, että NOPissa käy tosi paljon porukkaa ja koska kunnon eläkeläisinä herättiin jo seitsemältä, oltiin kahvilan ovella jo yhdeksältä, kun paikka avautuu.

NOP klo. 9, kun asiakkaita on vasta kourallinen. Tunnin sisällä paikka oli jo täynnä.

Aamupalalista oli superhoukutteleva! Tilattiin miehen kanssa molemmat muodikas smoothiebowl. Mä otin lisäksi luomuruisleipää, jonka päällä oli uppomunaa, savulohta ja avocadoa ja kyljessä salaattia. Mies otti munakokkelia paistetulla halloumilla ja salaatilla. Mulle tuorepuristettu appelsinimehu ja virolaisista luomuyrteistä tehty vadelmatee, miehelle talon limu.

Tältä näyttää täydellinen aamiainen.

Ruoka oli aivan taivaallisen hyvää! Tulin niin iloiseksi siitä, että hymyilin koko loppumatkan, kun ajattelin annoksiani. Onneksi tuli lähdettyä johonkin muuhun kuin tuttuihin paikkoihin. Sain ruuasta myös uusia ideoita kokkailuun, kuten poppareiden ja mustien seesaminsiementen lisääminen granolaan. Etenkin popparit olivat suorastaan neroutta.

NOP on kahvilan lisäksi myös luomuruokapuoti. Myynnissä oli sekä paikallisia että ulkomaisia tuotteita. Ihana paikka kaiken kaikkiaan!

Toisena aamuna suunnistettiin Must Puudeliin, joka sijaitsee vanhassa kaupungissa. Oltiin taas oven takana ysin maissa, jolloin tämäkin paikka aukesi. Olen ollut Must Puudelissa aiemmin ilta-aikaan, jolloin paikka on usein ihan supertäynnä. Aamuysiltä oli mukavan väljää, vain muutama asiakas meidän lisäksi.

Tällä kertaa vetäisin makean aamupalan. Tilasin banaanipannukakun, vegaanisen kiivi-banaanismoothien ja vihreän teen. Mies otti salaatin, jossa oli tattaria, pekonia, uppomuna ja muuta hyvää sekä vegaanisen mustikka-banaanismoothien. Kaikki oli taas älyttömän hyvää. Ja tuhtia! Mun pannari oli aika paksu koostumukseltaan, ihan kuin siinäkin olisi ollut tattaria tai jotain muuta ryyniä taikinassa. Ja pannarin päällä oli ihanan kardemummaista ja rasvaista raejuustoa. Saatiin sapuskat juuri ja juuri syötyä, onneksi seuraavaksi oli vuorossa bussimatka tv-tornille, että ehti vähän sulatella.

Tässä täydellinen pannariannos.

Kyllä niin oli taas hyvät aamiaiset! En voi oikein suoraan verrata suomalaisiin kahvila-aamupaloihin, kun en ole Suomessa missään kivassa ravintolassa syönyt pitkään aikaan aamupalaa, mutta ainakin tallinnalaisissa aamupaloissa oli kivoja ideoita, kiinnostavaa raaka-aineiden käyttöä ja tosi kaunis esillepano.

Turun ravintolat osa 1 – vinkit ei-niin-ilmeisiin paikkoihin

Täytyy sanoa, että olen nykyiseen Turun ravintolamaailmaan tavattoman tyytyväinen. Ainoat asiat, joita kaipaan ovat hyvä aamiaispaikka (Jaana tosin juuri vinkkasi mulle yhdestä, jonka haluan mennä tsekkaamaan...) ja joku lähi-idän ruokia tarjoava mesta. Olisko joku libanonilainen aloittamassa ravintolaa Turkuun? Uusia paikkoja tuntuu syntyvän hyvää tahtia ja itse odotan jo kuola valuen Ovo Osteria Romanan testausta! Kuvaavaa Turun ravintolatarjonnassa on, että suuri ja mahtava S-ryhmä on joutunut sulkemaan  ravintoloitaan kilpailun (ja tason) kiristyessä.

Usein Turun ravintoloita käsittelevät jutut niin lehti- kuin blogimaailmassakin jäävät samojen varaan. Mami, Kaskis, Pizzarium, Gaggui ja muut ovat toki mahtavia, mutta kirjoitetaanpa postaus vähän vaihtoehtoisista paikoista. Niistä, joita ei kirjoiteta ihan niin paljon. Tai joihin mennä jos ei ole laittamassa vähintään kuuttakymppiä ravintolaillalliseen. Tai jotka ovat auki ainoastaan lounasaikana. Tai joista ehkä kaikki paikallisetkaan eivät ole kaikki kuulleet.


Delhi Darbar – Turun paras intialainen ravintola
Tämä on nyt lähinnä vinkkinä ei-turkulaisille, paikalliset varmasti tämän tuntevat. Kun muutin Turkuun, ihmettelin paikkakunnan intialais-/nepalilaisravintoloiden vähyyttä. Helsingissä kun oli tottunut suorastaan yliedustukseen tässä genressä. Melkein kymmenessä vuodessa ajat ovatkin muuttuneet ja nykyisin Turustakin löytyy useampia. Paras ja kaunein on Delhi Darbar. Sellaista murhetta ei olekaan, mitä heidän koftansa tai paneerinsa ei poistaisi. Paikka on täynnä lähes aina, joten erityisesti lounaalle isommalla porukalla mennessä kannattaa varautua jonottamaan pöytää. Iltaisin ja viikonloppuisin suosittelen pöytävarausta, en muista onko se lounaalle edes mahdollinen. Kasvisruokaahan intialaisista saa aina, vegaanisista versioista en osaa sanoa. Laktoosittomia ja gluteenittomia ruokalajeja on ainakin saatavilla.
Paikan pitäjät taitavat muuten olla Intian sijaan Bangladeshistä, jos oikein muistan. Ja omistaja on tainnut asua myös Ruotsissa, joten han serverar på svenska också! Ja ruokaa saa mukaan, se on itsellä oikea perinne jostain reissusta väsyneenä tullessa: Darbarin kautta kotiin ja hiilaripössis päälle.

Hämeenkatu 8


Komppeli – lounasruokaa taidolla hyvistä raaka-aineista 
Onko meillä muuten muita kuin hippilukijoita? Jos olet leikkeiden ystävä, mene Komppeliin. Itsehän en moisista ymmärrä lihavammaisena tuon taivaallista, mutta kalapullat, salaatit ja muut herkut osuvat ja uppoavat meikäläiseen kyllä. Sen verran hehkutusta olen myös lihansyöjiltä kuullut, että kehtaan yli 30 vuotta toiminutta paikkaa suositella.  Ja juu, homma on myös päivittynyt vuosien varrella uusien omistajien myötä. ;)

Jos olet kasvissyöjä, tsekkaa lista etukäteen, täältä ei aina löydy vaihtoehtoja. Henkilökunta on kyllä palvelualttiin tuntuista ja kerran olen etukäteen soittanut ja kysellyt, onko mahdollista saada jotakin listan ulkopuolelta, jolloin se onnistui. Ex temporena ei ehkä niinkään kannta lähteä kokeilemaan. Tässä raflassa ulospäin näkyy jälleen vähän kyseenalaisen näköinen "logo"teippaus, mutta sisustus on itse asiassa sisällä silmää miellyttävän moderni ja mutkaton. Ja annokset ovat myös tyylikkäitä sekä oikeasti hyvistä raaka-aineista rakennettuja. Täällä myös palvelu pelaa juuri niin ystävällisesti ja mutkattomasti kuin lounaalla kuulukin.

Puistokatu 3


Turun kasvisravintola  – Betel
Tästä paikasta puhutaan usein vain "Beettelinä" siitä syystä, että ravintolan tilat ovat Turun Betel-kirkossa. Osoite on Yliopistonkadulla, mutta tänne pitää löytää tie halki portaiden ja sisäpihan. Ja tänne suunnistaminen on ehdottomasti vaivan arvoista. Tila on jotenkin symppis "seurakunnankerho" hengessään, kaunis uskonnollinen seinämaalaus menneiltä vuosikymmeniltä on ainoita asioita, jotka vihjaavat tarkemmin missä ollaan.

Ruoka on maukasta ja terveellistä. Täällä tulee kylläiseksi, muttei sellaista ällöähkyä. Joka päivä tarjolla on itseleivottuja sämpylöitä ja melko lailla kauden mukainen salaattipöytä. Lämpimistä ruoista on mainittava erityisesti joka tiistainen lasagnepäivä: silloin on aina ruuhkaa.

Kasvisravintolasta voi tilata myös cateringiä. Itse olen tilannut heiltä myös isoihin juhliin salaatteja, jotka olivat erinomaisia, ystävä taas on hankkinut ainakin viininlehtikääryleitä täältä.

Yliopistonkatu 29 a


Cantina Azteca – eteläamerikkalaisia makuja myös sunnuntaisin
Turkuun on tullut viime vuosina oikea meksikolaisen keittiön vallankumous (mielenkiintoisimpana mielestäni Mex-Mex). Cantina Azteca on toiminut jo useamman vuoden, eikä se edusta anoastaan meksikolaista keittiötä, vaan latinalaisamerikkalaista kokkausta rennolla otteella.

Turussa on sunnuntaisin se suomalainen ongelma, että harva ravintola on auki. Cantina Azteca on niitä poikkeuksia, jotka avaavat uskollisesti ovensa myös sunnuntaisin. Älä pelästy isoa, 90-luku -henkistä logoa, joka paikan ulkopuolella helottaa. Graafisen suunnittelun ontuminen ei tarkoita huonoa ruokaa.

Raaka-aineet ovat hyviä ja keittiössä toimitaan huolella. Palvelu on ainakin omalla kohdalla ollut aina moitteetonta. Itse tykkään näin tuhdeista safkoista lähinnä dagen efter -mainingeissa, mutta monelle saattaa sopia muutoinkin. Kasvissyöjät otetaan mallikkaasti huomioon ja vegaanisia versioita löytyy myös. Ravintola on aivan keskustassa, hurmaavassa vanhassa kivitalossa ja sinne kiivetään symppikset portaat. Cantina Aztecan yhteydessä on myös Bar Papu, jossa olen kerran nauttinut sairaan hyvää margaritaa helteellä. Samaa varmaankin saa myös Cantinan puolelta.

Eerikinkatu 8


Meiltä on tulossa tähän postaukseen vielä ainakin kakkososa, jonka Jaana saa vuorostaan laatia. Näitä mediapeitossa olevia helmiä kun on Turussa monia!

Syödä Gotlannissa

Onni on rakas ystävä Gotlannissa, jolla kyläillä ja tutustua saareen. Olimme tänä kesänä toista kertaa vierailulla ja vaikka matka kesti vain kolme yötä, ehdittiin hyvin tehdä ruokaa (tai itse lähinnä menin valmiiseen pöytään), käydä parissa viime reissun hyvässä ruokapaikassa ja löytää pari uuttakin kivaa. Vinkit kuljettavat Visbyhyn ja pääsaaren pohjoispuolella sijaitsevaan Fåröhön.

Visby-vinkit

LEVA

Tänne oli pakko päästä toisenkin kerran! LEVA on kolmisen kilometriä Visbyn keskustasta ja samaan pihapiiriin mahtuu ravintola, catering, leipomo, pikkuputiikkeja, ihana puutarha, taidetta ja talotehdas (tai ainakin showroom). Varasimme jälleen pöydän puutarhasta grillibuffetin aikaan ja olipa taas paljon porukkaa ja superhyvää ruokaa lähi- ja luomuraaka-aineista. Kokki kokkasi kokoajan grillissä sapuskaa ja pöytä notkui erilaisista salaateista, tahnoista, leivistä ja kaikesta mahtavasta. Buffetin hinta oli muistaakseni n. 30 euroa (ei sisällä juomia tai jälkkäriä) ja oli kyllä joka kruunun arvoista!

Pihapiirissä on muun muassa kauniita latoja 1600-luvulta. Tiloja voi vuokrata ja LEVAssa järjestetään muun muassa joogaa.

Eka lautasellinen

Pari kesää sitten salaatit oli katettu ulos. Taustalla grillissä paahtuu ihanat kalanyytit.

 

SKAFFERIET

Tännekin päädyimme toista kertaa. Gotlannin vanhassa kaupungissa sijaitseva Skafferiet on kiva kahvila, jossa on hyvä valikoima erilaisia makeita leivonnaisia, ihania suolaisia piirakoita ja legendaarista gotlantilaista pannukakkuakin löytyy. Sisäpihalla on tosi kiva leppoistella pikkuherkun kanssa, kun ei vielä tee mieli suurta ateriaa.

Piirakkapalan (tässä palassa munakoisoa ja muistaakseni jotain lihaa) seuraksi saa lapata salaattia ja leipää. Taustalla juustokakku, joka oli myös hyvää.

Vehreällä sisäpihalla on ihania kasveja ja kukkia.

Lintuja kävi rääppimässä tyhjistä pöydistä, eivät onneksi kiusanneet ruokailijoita.

 

CRÊPERIE & LOGI

Tällä kertaa ei ehditty tänne, mutta ensi kerralla sitten taas! Crêperien lettuset on ihan älyttömän hyviä ja täyttäviä. Vaihtoehdoissa on luonnollisesti suolaista ja makeaa. Itse söin viimeksi muistaakseni lohi-feta-ranskankermalettusen, aaaaah miten hyvää! Ja paikka on söpö kuin mikä! Ja melko pieni ja tosi suosittu. Ei varattu silti pöytää ja mahduttiin.

Rakennus on hauskan mallinen, sen löytää varmasti Visbyn keskustasta.

 

GLASSMAGASINET

Visbyn satamasta löytyy Glassmagasinet, Ruotsin suurin jätskibaari. Tiski on aivan hervottoman pituinen, joten kannattaa silmäillä ensin etukäteen mitä haluaa ja ottaa sitten vuoronumero, jotta tilaus sujuu sutjakkaasti. Päätin tällä kerralla lähteä kokeelliselle linjalle ja tilasin porkkana-kardemummajätskiä (tosi hyvää!) ja palsternakka-piparjuurijätskiä (tosi outoa ja pistävää). Tässä hengästyttävä lista paikan jätskivalikoimasta.

 

Fårö-vinkit

 

CRÊPERIE TATI

Tänne yritettiin, mutta ei jaksettu venailla, jono oli hillitön. Crêperie Tati on tosi suosittu miljöönsä ja ruokansa vuoksi, joten vuoroaan joutuu todennäköisesti odottelemaan. Tällä kertaa ei jaksettu jonottaa, mutta toivottavasti päästään tänne joskus toiste.

Kuva otettu puolesta välistä jonoa.

Piha pursuaa upeita vanhoja rojuja.

Who you gonna call?

 

BISTRO ALBATROSS

Tämä mesta sijatsee ihan Tatin vieressä, kävimme itse asiassa käyttämässä Tatin pankkikortinlukijaa maksamiseen. Miljöö oli rauhallisempi ja seesteisempi kuin Tatissa ja ah miten upea merinäköala ruokaillessa! Gotlannissa kun ollaan, pitää jossain kohtaa syödä vähän lammastakin, joten otin Albatrossissa lammaspataa. Maut olivat freesit ja raikkaat, mutta mausteita tai yrttejä olisi voinut olla enemmän. Eräs porukastamme otti Albatrossin omat ranskalaiset lisukkeeksi ja oli kyllä hullun hyvää kun pihistin yhden ranen.

Täällä voisi vaan istua ja tuijottaa.

Pata oli melkein keitto.

 

Kas tässä muutama vinkkinen. Luonnollisesti monta hyvää paikkaa jäi vielä testaamatta, ensi kerralla taas pariin uuteen mestaan. Hankalaa, kun vanhat tutut ovat niin hyviä, että ei ehdi käydä kovin monessa uudessa paikassa, mutta tämä on positiivinen ongelma.

Ai niin, käytiin myös Hemsen kylän grillillä. Ruotsalaiset osaavat kyllä snägärikulttuurinkin! Lammaspullat pitaleivän välissä olivat valitettavasti loppu, joten otettiin perus kerrosateriat. Huh huh miten hyvä burgeri! Pihvin jauheliha on laiduntanut lähiniityllä ja kokonaisuus oli jopa freesi, kun mausteilla ei oltu sotkettu ihan niin paljon kuin tavallisen suomalaisen snägärin burgereissa. Ja majoneesi ranskisten kanssa on kyllä mahtavuutta. Ja se, että snägäriltä saa perunamuusia.

Aika paljon tuli nyt käytettyä ihanaa ja mahtavaa ja hyvää ja muita kehuja, mutta minkäs teet kun ei ole vielä yhtään huonoa ruokakokemusta Gotlannista. Onni on paikalliset oppaat, jotka ovat käyneet testaamassa rafloja jo etukäteen ja vievät meidän kivoimpiin.

Lounaalla Kulttuuri Kulmalassa

Seuraa kuuma lounasvinkki maaseutumatkaajille, nimittäin Kulttuuri Kulmala Mynämäen keskustassa. Kulttuuri Kulmala sijaitsee kirkkoa vastapäätä Mäenkyläntiellä. Kun samaa tietää jatkaa muutaman kymmenen metriä eteenpäin, toisella puolella on kirppis Eilinen, joka kannattaa tsekata samalla!

Kulttuuri Kulmala sijaitsee ihanassa 30-luvun kivitalossa.

Lounasaikaan (klo. 11–15) Kulmalassa on tarjolla päivän keitto, johon kuuluu leipä, vesi ja kahvi tai tee. Ja ruokaa saa santsata! Olen aiemmin käynyt lusikoimassa borssikeittoa ja tällä kertaa keittona oli tomaattinen makkarakeitto. Kaksi lautasellista söin.

Ihanasta lautasesta ruoka maistuu.

Kulttuuri Kulmalassa moni juttu on kohdallaan. Ensinnäkin raaka-aineissa suositaan lähi- ja luomuruokaa. Huippua, eikä todellakaan valtavirtaa (kebab-)maalaistaajamissa. Toisekseen Kulmalan miljöö on tosi kiva. Tykästyin taloon jo pari vuotta sitten ajaessani siitä ensi kertaa ohi. Kahvilan sisutus hivelee tällaisen räsymattojen, puulattioiden ja vanhojen huonekalujen ystävän silmää. Tunnelman kruunaa 30-luvun musiikki. Sekin oli tosi kivaa, että meidän koira (joka on aina mukana jos mahdollista) on tervetullut Kulmalaan. Ravintolathan ovat lain mukaan saaneet jo puolentoista vuoden ajan päättää sallivatko koira-asiakkaita ja suurin osa tuntuu suhtautuvan koiriin edelleen nihkeästi.

Syöntihetkellä Kulttuuri Kulmalassa oli Sanna Vainionpään näyttely.

Kulttuuri Kulmalan kahvilanpitäjä on tosi rento tyyppi ja onneksi myös teehifistelijä, joten teevalikoima on hyvä. Lounashintaan kuuluu pieni kannullinen teetä, mikä on mukavaa vaihtelua valjuille ja tylsille Lipton-pusseille, joita suurin osa Turun lounaspaikoista tuntuu tarjoavan.

Seuraavaksi pitää testata Kulttuuri Kulmalan leivonnaisia, ne leivotaan paikan päällä. Pullaa teki mieli jo viimeksi, mutta ahnehdin itseni täyteen keitosta ja teestä. Jos jostain pitäisi Kulmalalle miinusta antaa, niin päivän keitto on toisinaan lihaisa. En tosin ole kysynyt, löytyykö kasvisvaihtoehtoa. Olisi myös mahtavaa, jos Kulmalaan ehtisi joskus muulloinkin kuin loma-aikaan, mutta aukioloajat painottuvat päivään. Toisaalta ymmärrän sen hyvin. Kulmala on päivätyö, sellaisena pitäisin sen itsekin jos olisin kahvilanpitäjä.

Uusi, kiva paikka Turussa!

Aika lähellä meikäläisen kotihuudeja on ollut kahvila ihan tyhjäkäynnillä, mikä on ollut harmi, sillä tila on kiva. Nyt Latte Gourmandin tiloihin on tullut Pure-piste, joten sieltä saa salaattia, smoothieita ja kaffetta. Nam!

Kävin viime viikolla testaamassa smoothien, hinta 5.50 € ja lopputulos hyvä. Palvelu oli todella ystävällistä ja iloista – poiketkaahan siis. Vastapäätä on myös rakas joogasalini Karmastudio. Terveyskohteet Turussa löytyvät Eerikinkadulta. ;) Vieressä on myös vintagekauppaa ja muuta mukavaa.