Vähähiilaristen viikkojen kokeilu

Kerroin postauksessani kukkakaalipizzasta, että olin noudattamassa vähähiilihydraattista ajanjaksoa. Ajattelin nyt jakaa hieman fiiliksiäni ja tuntemuksiani aiheesta, vaikka vhh-ruokavalio taitaa jo olla vähän passé. (Eiks "kaikki" oo nykyään vaan gluteenittomalla tai paleolla ja vhh on vähän 2009?)

Meillä oli meneillään työporukan kokeilu, jossa myös treenailtiin yhdessä ja saimme yhteisen ruokavalion. Kyseessä oli runsasproteiininen ja vähähiilarinen kuuden–seitsemän viikon ajanjakso, jossa syötiin 5–6 kertaa päivässä. Hiilihydraatteja syötiin siis vähän, mutta eism. välipaloiksi sai ottaa näkkäriä / hapankorppua ja treenin jälkeen banaania. Päivällisellä syötiin myös tarvittaessa hiilarin lähdettä, muuten mentiin kasviksilla ja lihalla / kalalla. Itse otin ruokavaliooni mukaan vaalean lihan, tosin aika harvakseltaan. Pakko myös todeta että ihan aika hirveetähän tuo broileri on. En ymmärrä, miksi se on porukan suosikkimurkina, usein hajutonta ja mautonta mössöä vaan.

Oon aina ollut säännöllinen syöjä, eli vedellyt aamupalaa ja arkena pari lämmintä ateriaa päivässä. Urheiluharrastusten ansiosta välipalan ja rahkan syöntikin oli tuttua juttua jo ennestään. Silti eka viikko meni ihan hemmetinmoisessa kylläisyyden tunteessa kun veteli proteiinipitoista ruokaa kuusi kertaa päivässä. Ei paljon tehnyt mieli mitään (lue herkkuja) ruokavalion ulkopuolelta, kun oli ähkyssä. No, ähky helpotti muutaman päivän jälkeen, mutta en tosiaan kaivannut herkkua tai kipuillut ruokavalion noudattamisen kanssa. Toisaalta kun tiesi sen loppuvankin suht nopeasti, ei ollut sellaista "en saa enää ikinä syödä Fazerinaa" tuskailua.

Herkuttelin kyllä seitsemän viikon aikana pari kertaa raakasuklaalla, sillä rasvaa tähän meidän versioon kuului. Maitotuotteetkin kehotettiin hankkimaan täysrasvaisina. Tein myös terveellisten leipomusten kokeiluja, mikä ainakin itsellä riitti mainiosti ruokavalion piristykseksi. Niin ja 92-vuotissynttäreillä söin pienen palan juustokakkua hyvällä omatunnolla. ;) Alkoholia join kuurin aikana kaksi kertaa, lasillisen kummallakin kerralla, tosin en yleensä hirveästi juo muutenkaan.

Ehkä suurin asia, joka itsellä muuttui ihan pysyvästi, on aamiainen. Olen aiemmin ollut puuronaisia, mutta tämä kokeilu sai mut käännytetyksi proteiinipitoisen aamupalan pariin. Pari kananmunaa sisältävä munakas / munakokkeli tai avokadopohjainen marjasmoothie proteiinijauhelisällä on mun suosikkeja. Pitävät nälkää niin paljon paremmin ja pidempään kuin puuro raejuustolla, että oon nyt aamiaiskäännynnäinen. Lisäksi oon aiemmin aina kokenut ärsyttäväksi, jos nälkä on tullut jo ennen lounasaikaa ja ajatellut että mun "pitää kestää" lounaaseen saakka. Nyt menen kiltisti välipalalle, jos nälkä yllättää, enkä yritä kouluttaa mahan kurinaa vaimenemaan.

Ja nythän tietysti porukka odottelee, että mitäs hyötyjä tästä kokeilusta sitten oli. Suurin pudottaja ja "ruokavalio muutti elämäni" aikakaudella janotaan sankaritarinoita! Seitsemän viikon ruokavaliolla inbody-mittauksen mukaan rasvaa lähti 1,5 kg ja lihasta tuli 200 g. Painon muutos taisi olla miinus 900 g tai jotain, koska kehon nesteet olivat lisääntyneet. Treenimäärät mulla ei kyllä tuolla ajanjaksolla lisääntyneet, itse asiassa sairastin pari viikkoa, joten lihas on sitten varmaan kasvanut levossa.

Sinänsä en huomannut omassa olotilassa suuria muutoksia. En ollut tavallista energisempi tai muuta. Mä olen kyllä perusterve tyyppi, eikä mulla ole ollut mitään vatsavaivoja viljoista tms. Atooppinen iho mulla on ja siinä huomasin eron jo kauan ennen tätä kokeilua, kun aikanaan rupesin syömään enemmän rasvoja. Nyt en havainnut eroa suuntaan tai toiseen.

Kokeilun loputtua tuli maistettua lounalla leipää sellaisessa paikassa, jossa muistelin sen olevan ok ja pettymyshän se oli. Varmaan sama harha ollut leivän suhteen kuin kuivan broilerin tyytyväisellä mussuttajalla on oman safkansa suhteen.  Ruokamessuilta kyllä ostin juuri Ullan pakarin leipiä ja heidän sämpylänsä oli tosi hyvää suussani edelleen, ihan niin kuin joku oikea kananpoika varmasti olisi myös maittavaa. Leipää en kokeilun aikana kaivannutkaan ja testailin myös kookos/mantelijauhosämpylöitä ja vastaavia leipomuksia, jotka kävivät korvikkeena ihan hyvin.

En osaa sanoa, millaista ruokavaliota jatkossa noudatan. Nyt olen edelleen aika kiinni tuossa kuurin mallissa syödä, vaikkei mikään huono fiilis ole syödä mitään hiilaripitoistakaan. Saa nähdä! Varmaan jatkossa saatte sekä vhh- että tavisreseptejä.

Onko kellään lukijalla omakohtaisia kokemuksia vhh-ruokavaliosta? Suuntaan tai toiseen? Olisi mielenkiintoista kuulla!

Pizzapohja kukkakaalista, nams!

Vegaaniviikko-kirjoituksessa kerroin, että olen mahdollisesti paleo-ruokavaliolla muutaman viikon. No, loppujen lopuksi sain noudatettavakseni suhteellisen vähähiilihydraattisen ruokavalion, johon ei juurikaan viljatuotteita sisälly, mutta maitotuotteet ovat sallittuja, toisin kuin paleossa. (Ruokavalio sisältyy kuntokuuriin, jota noudatan muutamien työkavereideni kanssa, siksi en ole itse päättänyt asiaa.)

Hirvittävän radikaaleja muutoksia omaan ruokailuun ei ole oikeastaan edes tullut, mutta kokeilut vhh-maailmassa ovat olleet kivoja. Varsinkin leivontapuoli ilman viljoja on ollut mielenkiintoista. Kukkakaalipitsa on mitä ilmeisimmin klassikon asemassa ja siitä löytyy monenlaisia versioita. Väsäsin omani lähinnä tämän reseptin pohjalta.

1/2 keskikokoinen kukkakaali
2 munaa
n. 1/2 dl luonnonjogurttia
1–2 dl mozzarellaraastetta
n. 1,5 tl psylliumia
2 tl Herbes de Province -mausteseosta
suolaa

Itselläni on suht jämäkkä blenderi, joten en keittänyt kukkakaalia, kuten jotkut tekevät, vaan iskin raa'an kukkiksen silpoutumaan sinne. Lopuksi vielä soseutin sauvasekoittimella isommaksi jääneet kappaleet ja juustoraasteen sekä jogurtin. Muut aineet voi hyvin sekoittaa mukaan myös vispilällä, haarukalla tai käden avulla.

Annoin taikinan "turvota" ihan hetken, mutta koska kärsivällisyys ei ollut suurta, en lähtenyt paistamaan pohjaa ennen täytteiden lisäämistä, kuten joissakin ohjeissa neuvottiin. Pohja levittyi kivasti pellille ja siitä sai helposti muotoiltua pitsamaisen kiekon.

Itse laitoin päälle tomaattikastikkeen lisäksi katkarapuja, purkkiartisokkaa ja loput mozzarellaraasteet valmispussista. Juustoista matskuu, sano! Paistoin 225 C°:ssa kunnes pinta oli nätin kullanruskea.

Mielestäni tämä oli oikeasti tosi hyvää, eikä maku eroa radikaalisti peruspohjasta. Tietenkään tämä ei ole rapsakka, täydellinen pitsapohja tai pysy kauniisti kasassa, (kokeile esipaistoa, se saattaisi tepsiä tuohon ongelmaan) mutta jos on tarve gluteenittomalle, vähähiilihydraattiselle pohjalle, tässä vastaus. Ja vaikkei olisikaan: tässä on taatusti paremmat ravintoarvot kuin vehnässä.

Niin, vielä kukkakaalin vihaajille: ei, se ei maistu sieltä läpi. ;)

Kyllä, se on kuulkaa kukkakaalia pohjassa ja valtavan tyylikäs ruokakuva!

Vaahterasiirappitorttu

Jos intialaiset ovat neroja Palak paneerin kanssa, niin kyllä kanadalaisille pitäisi antaa joku mitali vaahterasiirapista. Mikä aines, ah! Tämä Vaahterasiirappitorttu on mielestäni todella hyvä tarjottava moneen tilanteeseen. Se ei ole maailman kaunein leivos, mutta konstailemattomuudessaan käy koruttomampaankin kahvihetkeen tai brunssille. Mielestäni sen jollain tapaa rahkamainen koostumus on oivallinen myös pääsiäisen tarjoiluihin. Se ei ole myöskään äklö, vaikka siirappi makea ainesosa onkin.

Tämä resepti on Rebecca Baugnietin 500 piirakkaa ja torttua -kirjasta, jonka resepteissä käytetään grammamääriä mittoina, joten laitan tähän nyt sekä gramma- että (summittaiset) litramäärät taikina-aineksille. Leivoin ensimmäistä kertaa vaahterasiirappitorttua digitaalisen keittiövaakani avulla ja mielestäni nuo desimittailut ovat tuottaneet jopa parempia tuloksia, joten kukas näistäkin taas tietää.

Baugniet on tehnyt muutamia erilaisia taikinapohjia kirjan alkuun, joita voi soveltaa kaikkiin kirjan viiteensataan reseptiin. Hänellä on myös pieniä variaatioita eri taikinapohjista sekä täytteistä, joten kyllästyminen ei tässä tosiaankaan uhkaa. Baugnietilla on toisinaan pieniä kikka kolmosia leivontaan, joiden tarkoitusta ei kuitenkaan kirjassa aina selitetä, kuten pian huomaatte. Baugniet myös neuvoo käyttämään aina jääkaappikylmiä aineksia, joten tässä reseptissä ei tarvitse ottaa aineksia huoneenlämpöön ennen aloitusta. Ensi lukemalta tämä voi vaikuttaa mutkikkaammalta kuin onkaan, oikeasti mukavan iisi ja vähän sotkeva respeti. ;)

Makea taikinapohja:
140 g (reilu 2 dl) vehnäjauhoja
1/8 tl suolaa (jätä pois jos käytät voita tai margariinia, jossa suolaa)
55 g (3/5 dl) sokeria
115 g kylmää, suolatonta voita/margariinia
1 kananmunan keltuainen
1–2 rkl jääkylmää vettä

Jos haluat mantelisen pohjataikinan, vähennä vehnäjauhojen määrä 100 grammaan ja lisää jauhoseokseen 28 g hienoksi jauhettuja manteleita. Itse lisäsin rouheita mantelinpaloja ihan alkuperäiseen vehnäjauhomäärään n. 17 g ja hyvä siitäkin tuli.

Yhdistä jauhot ja suola. Leikkaa voi pieniksi kuutioiksi, lisää seokseen ja nypi sekaisin, kosteaksi massaksi (sama kostean hiekan tuntu hakusessa kuin limettipiiraassakin).

Vatkaa munankeltuainen yhdessä kylmän veden kanssa haarukalla tai vispilällä. Kaada munaseos hitaasti jauhojen joukkoon ja sekoita. Muotoile taikinapallo, jonka käärit muovikelmuun, kaulitse siitä tasainen taikinalevy; laita jääkaappiin. Jäähdytä siellä puoli tuntia. Jos pidät jääkaapissa huomattavasti pidempään, kannattaa antaa olla huoneenlämmössä hetki ennen käyttöä.

Kun ryhdyt kaulitsemaan, laita alle hieman jauhoja, työstä keskeltä reunoille. Jos taikina tarttuu kaulimeen, laita väliin muovikelmu ja jatka kaulitsemista. (Toimii!) Siirrä taikina vuokaan siten, että pyöräytät sen kaulimen ympäri ja avaat kääröltä piirakkavuoan yllä. Jos olet kärsimätön, kuten allekirjoittanut toisinaan, ja taikina ei ole ollut jääkaapissa ihan puolta tuntia, voit vain painella sen suoraan vuokaan. Joka tapauksessa kaulimenkin kanssa joudut hieman taputtelemaan taikinaa vielä vuoassa. Mutta on tuo kaulinkikka oikeasti kätsy tapa, jonka avulla saa nätin piirakkapohjan, lupaan sen.


Täyte:
4 kananmunaa
2 1/2 dl maustamatonta jogurttia (partaäijä on parasta, tietty)
1 3/4 dl vaahterasiirappia
1/2 tl kanelia
ripaus suolaa

Alkuperäisessä reseptissa kehotetaan kuumentamaan uuni 190 asteeseen ja laittamaan lämmitettäessä uuniin leivinpaperilla päällystetty pelti, jolle piirakkavuoka sitten kypsennettäessä asetetaan. Sitä miksi torttu pitäisi paistaa näin, ei paljasteta, mutta näin olen kyseenalaistamatta tehnyt ja hyvää on tullut. Jos joku tietää syyn tälle toimenpiteelle (hyytymisen edesauttaminen?), puhukoon kommenttiosastolla vapautuneesti!


Täytteen ainekset vatkataan hyvin sekaisin sähkövatkaimella. Kaada seos torttupohjaan. Aiempina kertoina olen paistanut tortun myös 175–180 asteessa, kun pinnasta tulee kovin tumma tuossa 190°C lämpötilassa. Paistoaika on jokatapauksessa n. 45 minuuttia, riippuen hieman uunisi tehoista. Kypsyyden näkee siitä, ettei täyte enää hytky, vaan on hyytynyt kiinteäksi.

Osallistunpa tällä respetillä nyt Karppisiskojen kananmunahaasteeseen, sillä tässä reseptissä on mielestäni hieno, hieman tavanomaisesta poikkeava tapa käyttää kananmunaa. Mikään karppireseptihän tämä ei ole, eikä haasteessa sitä vaadittukaan. VHH-asiantuntija en missään nimessä ole, mutta uskoisin, että esim. mantelipohjalla, jossa korvaisi sokerin makeutusaineella ja käyttämällä täytteessä laadukasta vaahterasiirappia, päästäisiin jo suhteellisen alhaisiin hiilarimääriin. olen myös miettinyt suomalaisten siirappien käyttämistä tässä, ehkä jo ensi kerralla kuusenkerkkä kokeilussa...