Leipäjuusto-makaronilaatikko

Makaronilaatikko lienee jokaiselle tuttu ja varsinkin lapsiperheiden arjen kunkkuja. Sain ystävältä reseptin, joka twistaa klassikkoa pikkuisen, muttei vie tuttua ja turvallista makua liian kauas. Eihän tätä loodaa saa viedä mihinkään liian eksoottisen suuntaan; sehän pilais koko idiksen. Tähän versioon ei tule kananmuna-maitoseosta, mutta lopputulos ei ole silti liian vetinen.

Leipäjuusto-makaronilaatikko
7 dl makaronia (itse käytän täysjyvää)
1,5 l vettä
2 kasvisliemikuutiota
1 sipuli
n. 3,5 dl tummaa soijarouhetta + vettä sen verran että rouhe kostuu.
2 rkl jauhelihamaustetta
1/2 kiekko leipäjuustoa (tai sen verran kuin tykkäät), niissä on n. 300 g juustoa muistaakseni.


Laita makaronit kiehumaan kasvisliemikuutioilla maustettuun veteen, keitä n. 10 min. Kostuta soijarouhe vedellä (jos et ole tottunut soijarouheen käyttäjä, lisää vettä pikkuhiljaa. Tätä ei oikeastaan voi mokata. Sekoittele vaikka haarukalla ja lopeta kun soijarouhe tuntuu "jauhelihamaiselta".) ja mausta jauhelihamausteella. Pilko sipuli ja paista se soijarouheen kanssa ruokaöljyssä.

Kun makaronit ovat kypsiä (pieni raakuus ei haittaa tässä, kypsyvät kyllä loppuun vuoassa) kaada ne ja keitinvesi vuokaan. Sekoita joukkoon sipuli ja soijarouhe. Palastele leipäjuusto sekaan. Paista n. 35–40 min. 200 °C.

Helppoa ja herkkua. Mukaan ketsuppia. ;)

Juurespataa ja kermassa haudutettua ruusukaalia

Tein juurespataa ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten syksyllä ja postasin sen silloin Herkkuruokaan. Ajattelin, että tämä on tällainen viikonloppuruoka, kun sen pitää olla uunissa vajaan tunti. Todellisuudessa syödään tätä yleensä arkisin, koska padasta riittää sapuskaa niin moneksi päiväksi. Sunnuntaiaterian lisäksi alkuviikkokin on siis pelastettu hellan vieressä hikoilulta.

Juurespadan kanssa syötiin ekana iltana kermassa muhitettua ruusukaalia. Se on ruokalaji, joka sai mut rakastumaan ruusukaaliin, ihan törkeän hyvää! Resepti on alunperin Eeva Kolun jo edesmenneestä Voisilmäpeliä-blogista.

Juurespata, 6–8 annosta

400 g porkkanoita
600 g punajuurta
300 g kiinteitä perunoita
200 g lanttua
1 punasipuli
1 l vettä
(loraus punkkua)
2 kasvisliemikuutiota
2 rkl hunajaa (vegaaniseen versioon tilkka agavesiirappia)
1–2 tl harissa-tahnaa
n. 3 tl suolaa
2 dl soijarouhetta
tarjoiluun smetanaa (tai jugurttia ja majoneesia sotkettuna soosiksi, vegaanisilla tuotteilla vegaaniversio)

Kuori juurekset ja paloittele suupaloiksi. Ruskista kasvikset padassa pienissä erissä. Lisää vesi, murennetut liemikuutiot ja mausteet. Sekoita ja nosta pata 180-asteiseen uunin keskitasolle 20 minuuttiksi ilman kantta. Kääntele sen jälkeen soijarouhe hyvin sekaan ja kypsennä vielä 30 minuuttia kansi padan päällä.

Kermassa haudutettua ruusukaalia, 2–3 annosta lisukkeeksi

400 g ruusukaalia
1 rkl voita (vegaaniseen versioon sinistä Keijua)
1 ½ dl kuohukermaa (itse laitoin 2 dl kaurakermaa, sama vegaaniseen versioon)
1 rkl sitruunamehua
suolaa

Poista ruusukaaleista päällimmäiset lehdet ja kanta. Leikkaa ensin päätypala pois, sen jälkeen halkaise ruusukaali ja leikkaa molemmasta puolikkaasta kanta pois V:n mallisella viillolla. Leikkaa ruusukaalit 4 lohkoon.

Kuumenna voi pannussa (jos ei ole niin kattilakin käy) ja lisää ruusukaalit, kuullota niitä minuutti tai pari. Kaada joukkoon kerma, pienennä levyä sen verran, että kerma juuri ja juuri hiukan poreilee, ja laita kansi päälle. Hauduta kunnes kerma on imeytynyt ruusukaaleihin ja niistä on tullut pehmeitä. Tähän menee n. 20–30 minuuttia, kannattaa kuitenkin tarkkailla ettei lämpötila ole liian korkea, jolloin kerma kiehuu liikaa ja haihtuu liian nopeasti. Kerma saa kuitenkin hiukan tummua ja imeytyä kaaleihin ihan kokonaan.

Kun ruusukaalit ovat tarpeeksi pehmeitä ja kerma kokonaan imeytynyt, lisää suola ja sitruunamehu. Tarjoile heti, ruusukaalit ovat parhaimmillaan kun ne eivät pääse jäähtymään.

Kuvittele ylläolevat kuvat viileiksi Hipstamatic-kuviksi, ne eivät todellakaan ole sitä. Juurespadassa yksi parhaista jutuista on liemi, se on tosi herkullinen. Ja ruusukaaleihin jäi taas himo, pitää varmaan muhitella tuota sörssöä pian uudestaan.