Sitruunainen kikherne-linssikeitto

Pläräsin hillittömän kokoisen läjän ruokalehtiä läpi ja leikkelin kiinnostavia reseptejä muistiin. Tämä linssikeitto kiinnitti huomion, koska se on samaan aikaan tosi perus (iisin kuuloinen ja tutut raaka-aineet), mutta ei mikään Intia-tyyppinen keitto punaisista linsseistä. Ja oivoi miten hyvää keitosta tuli! Maistui ihan Istanbulilta, mikä on mun keittiössä taivaallisen ruuan mittari. Menee ehdottomasti vakkari-arkiruokien listalle!

4–5 annosta

1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
2 tl juustokuminansiemeniä
1 tl kanelia
1/4 tl chilirouhetta tai 1 tl harissa-maustetta/-tahnaa
3 rkl öljyä
2 dl vihreitä linssejä
9 dl kasvislientä
1 prk (400 g) kuorittuja (kirsikka)tomaatteja
2 dl keitettyjä kikherneitä
2 tl raastettua sitruunankuorta
2 rkl sitruunamehua
1/2 dl hienonnettua minttua

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipuleita ja mausteita kattilassa öljyssä muuta minuutti koko ajan sekoittaen. Lisää joukkoon linssit, kasvisliemi ja tölkkitomaatit. Anna seoksen kiehahtaa ja vähennä lämpöä. Hauduta seosta kannen alla noin 20 minuuttia.

Kun linssit ovat kypsiä, lisää joukkoon kikherneet. Soseuta keitto saunasekoittimella karkeahkoksi. Lisää sitruunankuori ja -mehu. Anna keiton lämmetä. Mausta tuoreella mintulla.

Älä anna huonolaatuisen kännykkäkamerakuvan hämätä, tämä on superhyvää!

Pellillinen pehmeää omenapiirakkaa

Meidän savupiipussa majaili kesällä ainakin 10 000 kutsumatonta mehiläisvierasta, heitä saamme osittain kiittää ennätyksellisestä omenasadosta. Ei ehditty remppakiireltä mehuasemalle, joten suurimman osan viiden puun omenoista lahjoitin ja tyrkytin väkisin perheelle, ystäville ja työkavereille. En tykkää hirveästi omenaleivonaisista, mutta tästä Mustikkasuu-blogin omppupiirakasta tuli tosi hyvää!

(pellillinen)

4 munaa
3 dl sokeria
150 g sulatettua rasvaa
2 dl maitoa tai kermaa
2 tl vaniljasokeria
3 tl leivinjauhetta
5 dl vehnäjauhoja
1 l omenalohkoja
kanelia (itse laitoin lisäksi kardemummaa)
sokeria

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää sulatettu, jäähdytetty rasva. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää seos siivilän läpi taikinaan vuorotellen maidon kanssa, sekoita huolellisesti tasaiseksi. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle. Kuori omenat ja asettele lohkot taikinan päälle. Ripottele pinnalle kanelia ja sokeria (ja kardemummaa). Paista uunin keskitasossa 200 asteen lämmössä 15–20 min.

Piirakka sai kehuja kaikilta, joille sitä tarjosin. Omenapiirakat maistuvat mun mielestä usein liian kuivakoilta ja kaipaavat jonkun kastikkeen kylkeensä, mutta tämä oli tosi mukavan pehmeää ja tarpeeksi kosteaa. Maistui myös pakkasesta otettuna ja uudelleenlämmitettynä.

Lammaspyörykät

Nämä lammaspyörykät ovat bravuurini, jos kylään tulee lihansyöjävieraita. Olen tehnyt pullia vuosien aikana useita kertoja ja väitän maistaneeni hyvin samanlaisia pyöryköitä Istanbulissa. En valmista pyöryköitä koskaan kiireessä koska haluan, että ne onnistuvat täydellisesti. Alkuperäinen resepti on Meze – lähi-idän pikkuruokia -keittokirjasta. Olen vaihtanut reseptistä vain riisin bulguriin ja vihreiden oliivien tilalle laitan sen värisiä, kuin kaapista sattuu löytymään.

n. 15 kpl

500 g lampaan jauhelihaa (Suosin ehdottomasti kotimaista. Miksi ostaa jotain Uudesta-Seelannista rahdattua kun lähempääkin löytyy, ja vielä maistuvampaa)
2 rkl oliiviöljyä
puolikas sipuli hienonnettuna
1 rkl kanelia
hyppysellinen chiliä
1 rkl paprikajauhetta
1 muna
1 dl oliiveja silputtuna
1 dl keitettyä riisiä tai bulguria
1 1/2 tl suolaa ja 1 tl mustapippuria myllystä
n. 175 g fetaa pilkottuna 15 kuutioksi
1–2 dl lämmintä lihalientä

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Kuumenna öljy pannussa, kuullota sipuli ja mausteet. Yhdistä kulhossa jauheliha, muna, oliivit ja riisi. Sekoita joukkoon jäähtynyt sipulisilppu, suola ja mustapippuri.

Jaa taikina 15 osaan ja pistä jokaisen sisään fetapala. Muovaa pingispallon kokoisiksi pyöryköiksi. Lado pyörykät uunivuokaan ja valele lämpimällä lihaliemellä. Kypsennä uunissa 15–20 minuuttia. Lusikoi kulhoon, tarjoa lihaliemineen.

Alkuperäisessä reseptissä sanotaan, että pyöryköitä pitäisi ruskistaa pannulla ennen kuin ne laitetaan uuniin, mutta itse en ole katsonut tätä koskaan tarpeelliseksi, hyvin ne pullerot ruskistuvat uunissakin. Pullien maku on hurmannut myös lampaanlihaan epäluuloisesti suhtautuneet syöjät. Tällä kertaa me söimme pullerot sitruuna-valkosipuliperunoiden kanssa. Tabbouleh-salaatti on paras lisuke, kesällä sitten sitä.

Vaahterasiirappitorttu

Jos intialaiset ovat neroja Palak paneerin kanssa, niin kyllä kanadalaisille pitäisi antaa joku mitali vaahterasiirapista. Mikä aines, ah! Tämä Vaahterasiirappitorttu on mielestäni todella hyvä tarjottava moneen tilanteeseen. Se ei ole maailman kaunein leivos, mutta konstailemattomuudessaan käy koruttomampaankin kahvihetkeen tai brunssille. Mielestäni sen jollain tapaa rahkamainen koostumus on oivallinen myös pääsiäisen tarjoiluihin. Se ei ole myöskään äklö, vaikka siirappi makea ainesosa onkin.

Tämä resepti on Rebecca Baugnietin 500 piirakkaa ja torttua -kirjasta, jonka resepteissä käytetään grammamääriä mittoina, joten laitan tähän nyt sekä gramma- että (summittaiset) litramäärät taikina-aineksille. Leivoin ensimmäistä kertaa vaahterasiirappitorttua digitaalisen keittiövaakani avulla ja mielestäni nuo desimittailut ovat tuottaneet jopa parempia tuloksia, joten kukas näistäkin taas tietää.

Baugniet on tehnyt muutamia erilaisia taikinapohjia kirjan alkuun, joita voi soveltaa kaikkiin kirjan viiteensataan reseptiin. Hänellä on myös pieniä variaatioita eri taikinapohjista sekä täytteistä, joten kyllästyminen ei tässä tosiaankaan uhkaa. Baugnietilla on toisinaan pieniä kikka kolmosia leivontaan, joiden tarkoitusta ei kuitenkaan kirjassa aina selitetä, kuten pian huomaatte. Baugniet myös neuvoo käyttämään aina jääkaappikylmiä aineksia, joten tässä reseptissä ei tarvitse ottaa aineksia huoneenlämpöön ennen aloitusta. Ensi lukemalta tämä voi vaikuttaa mutkikkaammalta kuin onkaan, oikeasti mukavan iisi ja vähän sotkeva respeti. ;)

Makea taikinapohja:
140 g (reilu 2 dl) vehnäjauhoja
1/8 tl suolaa (jätä pois jos käytät voita tai margariinia, jossa suolaa)
55 g (3/5 dl) sokeria
115 g kylmää, suolatonta voita/margariinia
1 kananmunan keltuainen
1–2 rkl jääkylmää vettä

Jos haluat mantelisen pohjataikinan, vähennä vehnäjauhojen määrä 100 grammaan ja lisää jauhoseokseen 28 g hienoksi jauhettuja manteleita. Itse lisäsin rouheita mantelinpaloja ihan alkuperäiseen vehnäjauhomäärään n. 17 g ja hyvä siitäkin tuli.

Yhdistä jauhot ja suola. Leikkaa voi pieniksi kuutioiksi, lisää seokseen ja nypi sekaisin, kosteaksi massaksi (sama kostean hiekan tuntu hakusessa kuin limettipiiraassakin).

Vatkaa munankeltuainen yhdessä kylmän veden kanssa haarukalla tai vispilällä. Kaada munaseos hitaasti jauhojen joukkoon ja sekoita. Muotoile taikinapallo, jonka käärit muovikelmuun, kaulitse siitä tasainen taikinalevy; laita jääkaappiin. Jäähdytä siellä puoli tuntia. Jos pidät jääkaapissa huomattavasti pidempään, kannattaa antaa olla huoneenlämmössä hetki ennen käyttöä.

Kun ryhdyt kaulitsemaan, laita alle hieman jauhoja, työstä keskeltä reunoille. Jos taikina tarttuu kaulimeen, laita väliin muovikelmu ja jatka kaulitsemista. (Toimii!) Siirrä taikina vuokaan siten, että pyöräytät sen kaulimen ympäri ja avaat kääröltä piirakkavuoan yllä. Jos olet kärsimätön, kuten allekirjoittanut toisinaan, ja taikina ei ole ollut jääkaapissa ihan puolta tuntia, voit vain painella sen suoraan vuokaan. Joka tapauksessa kaulimenkin kanssa joudut hieman taputtelemaan taikinaa vielä vuoassa. Mutta on tuo kaulinkikka oikeasti kätsy tapa, jonka avulla saa nätin piirakkapohjan, lupaan sen.


Täyte:
4 kananmunaa
2 1/2 dl maustamatonta jogurttia (partaäijä on parasta, tietty)
1 3/4 dl vaahterasiirappia
1/2 tl kanelia
ripaus suolaa

Alkuperäisessä reseptissa kehotetaan kuumentamaan uuni 190 asteeseen ja laittamaan lämmitettäessä uuniin leivinpaperilla päällystetty pelti, jolle piirakkavuoka sitten kypsennettäessä asetetaan. Sitä miksi torttu pitäisi paistaa näin, ei paljasteta, mutta näin olen kyseenalaistamatta tehnyt ja hyvää on tullut. Jos joku tietää syyn tälle toimenpiteelle (hyytymisen edesauttaminen?), puhukoon kommenttiosastolla vapautuneesti!


Täytteen ainekset vatkataan hyvin sekaisin sähkövatkaimella. Kaada seos torttupohjaan. Aiempina kertoina olen paistanut tortun myös 175–180 asteessa, kun pinnasta tulee kovin tumma tuossa 190°C lämpötilassa. Paistoaika on jokatapauksessa n. 45 minuuttia, riippuen hieman uunisi tehoista. Kypsyyden näkee siitä, ettei täyte enää hytky, vaan on hyytynyt kiinteäksi.

Osallistunpa tällä respetillä nyt Karppisiskojen kananmunahaasteeseen, sillä tässä reseptissä on mielestäni hieno, hieman tavanomaisesta poikkeava tapa käyttää kananmunaa. Mikään karppireseptihän tämä ei ole, eikä haasteessa sitä vaadittukaan. VHH-asiantuntija en missään nimessä ole, mutta uskoisin, että esim. mantelipohjalla, jossa korvaisi sokerin makeutusaineella ja käyttämällä täytteessä laadukasta vaahterasiirappia, päästäisiin jo suhteellisen alhaisiin hiilarimääriin. olen myös miettinyt suomalaisten siirappien käyttämistä tässä, ehkä jo ensi kerralla kuusenkerkkä kokeilussa...