Hitokseen hyvä ja terveellinen pasta!

Olin haaveillut härkäpapupastan testaamisesta siitä saakka kun olin lukenut tämän jutun. Olen ennenkin hehkuttanut härkäpavun ominaisuuksia ja se on suotta alikäytetty raaka-aine. Se on oikein laitettuna maukasta (varsinkin tuo linkkaamani keitto)!

Tänään lopulta bongasin härkäpapupastan (en tosin gluteenittomana) ja vaikka se varsin tyyris olikin (330 g yli neljä euroa). oli pakko kokeilla. Eikä suotta! Keittyi nopsasti, pysyi kasassa kuten pastan kuuluukin ja suutuntumakin oli mainio. Ehkä hieman "kevyemmän" oloinen purutuntu kuin tavispastassa, mikä ei ollut mielestäni lainkaan huono asia. Plussaa myös kauniista ja houkuttelevasta pakkauksesta! Mikäli olet proteiininsaannista huolissasi, tässä on 20 % proteiinia, kiitos papujen.

Samalla tuli synnytettyä vahingossa ihan pirun hyvä soosi tähän kylkeen. Oli joku vitamiinipuutos; teki mieli kaikkea mahdollista terveellistä. Vasten todennäköisyyksiä tästä tuli niin hyvää, että tulee ihan vakkariohjelmistoon mun keittiössä. (Jaana, sä tykkäisit tästä kans!)

Suosittelen tofuksi tätä Taifun-Tofun rossoa. Se pysyy kasassa jämäkästi ja tuo ehdottomasti makua kastikkeeseen.

Kuva täältä

Vegaaninen ja hitokseen hyvä pastakastike 2–3:lle

Reilusti oliiviöljyä
1/2 sipuli
1/3 iso fenkoli
200 g Tofu Rossoa
500 g paseerattua tomaattia
1–2 lehtikaalin lehteä
tuoretta basilikaa
2 rkl oluthiivahiutaleita
1 rkl ketsuppia
suolaa
mustapippuria
ripaus juustokuminaa
ripaus kanelia

Pilko sipuli ja fenkoli, kuullota ne laajassa kattilassa, jossa on reilu määrä oliiviöljyä. Älä käytä liian kuumaa levyä. Kuutioi tofu ja heitä nekin kattilaan, lisää oliiviöljyä vielä jos siltä näyttää. Tarkista, että sipuli ja fenkoli ovat kuullottuneet ennen kuin lisäät paseeratun tomaatin. Itse paistoin tofua hetken ennen kuin kaadoin tomaattisoosin messiin. Voit myös lopuksi hölskytellä vettä purkissa saadaksesi kaiken matskun irti, tässä kastikkeessa veden lisäys ei haittaa.

Pilko lehtikaali melko pieneksi sillä välin kun kastike alkaa keittyä ja lisää se sekä mausteet, ketsuppi ja oluthiivahiutaleet tässä vaiheessa. Oluthiivahiutaleet ovat osalle tuntemattomamia, mutta ne ovat nerokas keksintö. Korvaavat parmesaanin tai muun juuston usein vegaanisessa keittiössä, käytän itse kun en halua juustotukkoa tai kun juustoa ei ole. Joskus myös juuston lisäksi! Näissä kun säilyvyys on mainio, pelastavat niinä hetkinä kun jääkaapissa ei ole mitään. Oluthiivahiutaleissa on myös B-vitamiinia ja foolihappoa, eli ovat osana nyt tätä superterveellisyyttä tässä reseptissä. (Oletan että kaikki tuntevat jo lehtikaalin superruokamaineen.)

Tässä vaiheessa anna enää kuplia ja makujen vetäytyä, tämä ruoka on kyllä nopeasti valmis ja erittäin sopiva arkiruoaksi. Tuota härkäpapupastaa mittasin kuiva-aineena neljä kourallista keittymään, tuli kaksi ei-jättimäistä annosta. Kastiketta jäi vielä yli, joten siitä riittää kyllä kahdelle suurempiruokaisellekin tai sitten kolme normaalimpaa.

Suosittelen! Muutkin kuin vegaanit tykkää varmasti!

Sieni-kasvispata

Päätin osallistua tokaa kertaa kuukauden ruokahaasteeseen. Lopputulos oli sama kuin ekalla kerrallakin, ilmoittautuminen oli ehtinyt mennä jo ohi kun aktivoiduin. Haasteena oli tällä kertaa pataruoka ja ajattelin oli tehdä kauden kasviksista jotain, kun osallistujalista näytti kovin lihapainotteiselta. Löysin vielä suppilovahveroita metsästä, joten heitin nekin pataan. Tässä resepti, vaikken sillä kisaan ehtinytkään.

4 annosta

n. 5 dl tuoreita suppilovahveroita
1 rkl voita tai öljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
3 pientä naurista
2 porkkanaa
4 perunaa
3 pientä punajuurta
puolikas palsternakka
2 lehtikaalin lehteä
pieni parsakaali
400 g tölkkitomaatteja
loraus punaviinietikkaa tai isompi loraus punkkua
4–6 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
pari oksaa tuoretta rosmariinia
(lempiyrttimausteita)
2 tl suolaa
mustapippuria rouhittuna
(hunajaa)

tarjoiluun ranskankermaa tai smetanaa (vegaaniseen versioon vegaanista majoneesia ja jugurttia sekoitettuna)

Puhdista sienet. Pilko sipuli ohuiksi sirpeiksi ja murskaa valkosipulit. Pilko kasvikset ja leikkaa lehtikaali suikaleiksi (poista paksu lehtiruoti).

Laita pataan voinokare tai öljytilkka ja kuumenna. Lisää sienet ja anna niiden paistua kunnes ylimääräinen neste on haihtunut. Lisää sipulit sienten joukkoon ja kuullota. Kippaa seuraavaksi joukkoon kasvikset, mutta älä vielä lehtikaalia. Kuullota kasviksia hetki ja lisää tölkkitomaatit sekä vesi (laske vettä hanasta tomaattitölkkiin ja kaada pataan). Jos vettä tuntuu olevan vähänlaisesti, lisää sitä. Murenna pataan kasvisliemi, nypi joukkoon tuoretta rosmariinia, lorauta punaviinietikkaa tai punkkua ja lisää muitakin lempiyrttimausteitasi jos siltä tuntuu. Itse laitoin pari teelusikallista uunijuureksille tarkoitettua maustesekoitusta. Lisää tässä vaiheessa nyt se lehtikaali ja suolaa sekä pippuria. Anna padan korista kunnes juurekset ovat kypsyneet, ainakin puolisen tuntia.

Tarjoile padan kanssa ranskankermaa ja lempileipääsi.

Pata on vasta alkamassa porisemaan.

Ajattelin ensin että lisään pataan myös belugalinssejä, mutta ei mahtunut! Padasta tuli tosi hyvää, etenkin liemi oli ihanaa. Sekaan sopisi muutkin kaalit tai juurekset, mitä nyt kaapista sattuu löytymään. Ranskankerma tai smetana kruunaa padan, muista siis hommata jompaa kumpaa kaupasta.

Ruokaa tähteistä

Kotitaloudet heittävät tosi paljon ruokaa roskiin, yli 20 kiloa vuodessa henkilöä kohti. Eniten roskiin lentää vihanneksia, kotiruokaa ja maitotuotteita, ja lähes puolet poisheitetyistä ruuista on edelleen syömäkelpoista joutuessaan roskikseen (MTT: Kuru-hanke). Itselläni roskiin päätyy useimmiten homehtunut leivänkannikka, tomaattimurskatötsän jämät ja kaurakermapurkin pohjat. Yritän kuitenkin aktiivisesti jalostaa tähteistä ja raaka-ainejämistä uutta syötävää, niin myös tänä viikonloppuna.

Keitin lauantaina aamulla puuroa, jonka jämästä tein sunnuntaina puurosämpylöitä. Tein eilen myös Herkku & Koukku  -blogista nappaamaani superhyvää lehtikaali-fetasalaattia, jonka jämästä jatkoin toisen salaattiannoksen sunnuntaille. Jalostin sunnuntaina myös jo muutamana päivänä syödystä turkkilaisesta morsiuskeitosta linssipihvejä, joita riitti pakastimeenkin. Sämpylöiden ja pihvien reseptit ovat summittaisia, koska lisäsin aineksia mittaamatta kunnes taikinoiden koostumus oli sopiva.

Lämmin fetasalaatti
(Ohje Herkku ja Koukku -blogista, alunperin Pipsan keittiössä -keittokirjasta, s. 31)

3 lehtikaalin lehteä tai 3 isoa kouralista pinaattia
1 tomaatti
1 punasipuli
2 rkl oliiviöljyä
1 luomusitruunan mehu (tai 2 rkl omenaviinietikkaa)
100g fetajuustoa
3 rkl oliiveja (laitoin itse aurinkokuivattua tomaattia)

Leikkaa kaali suikaleiksi ja kuutioi tomaatti. Viipaloi punasipuli. Lämmitä paistinpannulla noin ruokalusikallinen öljyä ja paista siinä sipuleita kunnes paahtuvat kauniista ja saavat väriä. Kaada sipulit reivityn kaalin päälle. Lisää pannulle toinen lusikallinen öljyä ja sitruunamehu. Kiehauta nopeasti ja murenna feta pannulle. Anna juuston sulaa ja kuplia, ota pannu pois liedeltä. Sekoita kaikki ainekset feta-sitruunakastikkeen kanssa kulhossa ja tarjoile.

Superhyvää! Kaali maistuu mukavasti vahvemmalta verrattuna laimeisiin salaatteihin, mutta ei ole silti väkevää. Kannattaa hyödyntää lehtikaalisesonkia vielä!

Puurosämpylät
(n. 12 keskikokoista sämpylää)

4–5 dl jäähtynyttä puuroa
n. 3 dl kuumaa vettä
n. 8–10 dl dl sämpyläjauhoja
1 pss kuivahiivaa tai 1 pala tuorehiivaa
n. 2 rkl öljyä
(suolaa)

Sekoita kulhossa ensin puuro ja vesi. Jos käytät kuivahiivaa, sekoita se toisessa astiassa jauhoihin ja ala sitten lisätä jauhoja puuro-vesiseokseen. Tuorehiivan voi murentaa suoraan nesteeseen ja alkaa sitten lisätä jauhoja joukkoon. Jauhoja on sopivasti, kun taikina alkaa muuttua palloksi ja irrota kulhon reunoista. Lisää seuraavaksi öljy ja vaivaa taikina. Peitä kulho ja nosta kohoamaan vedottomaan paikkaan, esim. kylmään uuniin.

Kun taikina on kohonnut puolisen tuntia, leivo siitä sämpyläpalleroita ja nosta pallerot leivinpaperille uunipellille. Kohota vielä ainakin 10 minuuttia. Itse voitelin sämpylät vielä voisulalla ja ripottelin sormisuolaa päälle. Paista sämpylöitä uunissa 225 asteessa n. 15 minuuttia.

Kolmas kerta toden sanoo, ekat onnistuneet puurosämpylät! En ole aiemmin malttanut lisätä tarpeeksi jauhoja, jolloin sämpylät ovat jääneet liian kosteiksi ja jopa niljakkaiksi.

Linssikeittopihvit

turkkilaisen morsiuskeiton jämät tai jotain muuta tuhtia linssikeittoa/-muhennosta
1–2 kananmunaa
seesaminsiemeniä
korppujauhoja
leseitä
mausteita maun mukaan

Sekoita keiton sekaan kanamunat, siemeniä, korppujauhoja, leseitä ja mausteita sen verran, että taikina tuntuu tarpeeksi paksulta (ei valu muttei tarvitse olla kovaa jöötiäkään). Annostele pihvitaikinasta köntsiä leivinpaperin päälle uunipellille ja taputtele köntsät lusikalla pihveiksi. Paista 225 asteessa vartin verran.

Pihvit maistuivat sinapin kanssa (ja kermassa muhineen ruusukaalin ja lehtikaali-fetasalaatin kanssa).  Sopisivat hyvin myös puurosämpylöiden väliin burgeripihveiksi.

Nyt tulikin mieleen, että puuronhan olisi voinut sekoittaa myös keiton joukkoon tuomaan jämäkkyyttä pihvimassaan. Kyltymätön tuoreen leivän himo ohjasi kuitenkin sämpyläpuuhiin tällä(kin) kertaa.

Lehtikaali-papu-kurpitsakeitto

Mäkin olen löytänyt lehtikaalin. Ensin hauduttelin sitä valkosipulin ja veden kanssa pannulla ja söin parmesanin kanssa, tällä kertaa tein keiton. Olen himoinnut jo pitkään sellaista portugalilaistyylistä chorizo-lehtikaali-papukeittoa, mutta suuri kurpitsa vei voiton makkarapötköstä kaupassa.

neljälle

1 sipuli
2 rkl öljyä
400 g kurpitsaa paloiteltuna
1 tlk (400 g) isoja valkoisia papuja
nippu lehtikaalia (n. 150–200 g)
n. 2 dl tomaattimurskaa
n. 7 dl vettä
parin teelusikallisen puristus sitruunasta

Silppua sipuli. Poista lehtikaaleista paksut lehtiruodit ja silppua lehdet. Kuori kurpitsa ja paloittele kuutioiksi. Huuhtele pavut.

Kuulota sipulisilppua öljyssä kattilassa. Lisää lehtikaali ja kuullota, jotta kaalisilppu kutistuu. Lisää kurpitsanpalat ja anna niidenkin kuumeta kattilassa, viitisen minuuttia. Lisää sitten sekaan tomaattimurska, vesi ja pavut. Nosta lämpöä ja anna kattilan porista nätisti puolisen tuntia.

Mausta keitto suolalla, mustapippurilla ja sitruunamehulla.

Musta on tullut aikuinen, kun tykkään nykyään tällaista kirkkaista ja selkeistä keitosta. No tämä oli vähän tomaatin sumentamaa, mutta ei mitään paksua seosta. Seuraavana päivänä keitto oli vielä parempaa, kuten keitot monesti on.