Mitä kaapista löytyy -lasagne

Tein jo jonkin aikaa sitten tätä lasagnea, toivottavasti muistan vielä kaikki ainekset ja suhteet. Pakastimessa oli pinaattia viime kesältä, jääkaapissa herkkusieniä, ruokakomerossa pekaanipähkinöitä ja tölkki kidneypapuja. Fetaköntsän ostin ihan varta vasten. Hohoo miten hyvää sapuskaa näistä aineksista syntyi!

Täyte
litra tuoretta pinaattia tai 150 g pakastepinaattia
öljyä paistamiseen
1 sipuli
1 pullea valkosipulinkynsi
pari kourallista herkkusieniä (tai enemmänkin jos siltä tuntuu)
kourallinen pekaanipähkinöitä (tai jotain muita pähkinöitä)
tölkki tai tötsä kidneypapuja (tai jotain muita papuja)
50 g feta (mieluiten aitoa tavaraa, ei mitään salaattijuustoa)
mustapippuria
(suolaa)
puolikkaan sitruunan mehu (tämä on tärkeä!)

Juustokastike (tee tuplasatsi jos tykkäät oikein kosteasta lasagnesta. Fetaa voi olla silti sama määrä)
25 g voita
½ dl vehnäjauhoja
½ l maitoa
150 g fetaa
mustapippuria

Silppua ensin pinaatinlehdet jos ne ovat suuria, silppua sipuli ja valkosipuli, viipaloi herkkusienet, rouhi pähkinät ja kuutioi feta.

Ryöppää tuore pinaatti, puristele lävikössä kuivaksi ja laita pannulle öljyn kanssa. Pakastepinaatit voi sulattaa kuivalla pannulla ja lisätä öljy vasta sitten, kun neste on haihtunut pinaatista. Lisää sekaan sipulit ja kuullota hetki, sitten herkkusienet, pähkinät ja kidneypavut. Lisää lopuksi täytteeseen tarkoitettu feta. Kuullota kaikki aineksia kunnes ne pehmenevät hieman, mutta pysyvät suht kiinteinä.

Purista joukkoon sitruunaa, rouhi mustapippuria ja lisää suolaa, jos haluat. Juustokastikkeessa on kyllä sellainen köntti fetaa, että suolaa ei tarvitse välttämättä ollenkaan. Nosta pannu pois levyltä ja tee seuraavaksi juustokastike.

Sulata voi, lisää vehnäjauhot ja vatkaa maito vähitellen kastikkeeseen. Pienennä lämpöä ja lisää sekaan fetakuutiot, sekoittele kastiketta niin että juusto sulaa.

Laita uunivuoan pohjalle ensin täytettä, sitten juustokastiketta ja lasagnelevyt. Jatka kasaamista niin, että päällimmäiseksi tulee juustokastiketta. Rouhi lasagnen päälle vielä mustapippuria. Paista lasagne 175-asteisessa uunissa noin 50 minuuttia.

Ikinä en ole kaunista lasagnekuvaa ottanut enkä ota. Mutta oijoi mikä maku! Upeeta onnistua näin pitkällisesti valmistettavassa ruuassa. Mun mielestä lasagnessa pitää maistua kunnolla juusto ja hyvin muhineet raaka-aineet eikä pelkkä valkokastike ja makaroni. Tässä setissä oli kyllä maut kohdallaan, eli vaimopassiin tuli taas leima!

Youvetsi eli lammasta tomaatin ja jyväpastan kera

Kaipaatko jotain aivan muuta lammasta kuin perusviulua pääsiäispöytään? Suosittelen kreikkalaista youvetsia! Kavereitten kesken juvetsi on pasta, mutta se valmistetaan padassa pitkään hauduttaen, pasta lisätään vasta lopuksi. Tein tätä ruokavieraille muutama viikonloppu sitten, ja hyvin maistui kolmelle raavaalle miehelle ja itselleni. Resepti on Tessa Kirosin Hillasoilta oliivilehtoihin -kirjasta.

4–6 annosta

3 rkl oliiviöljyä
800 g lampaanlihaa (ohjeessa suositellaan lapaa tai paistia, itse laitoin karitsan niskaa)
kalvot poistettuna ja liha leikattuna 3 cm:n paloihin
2 punasipulia hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
600 g tomaattimurskaa
1 kanelitanko
30 g voita
1 l kuumaa vettä (kannattaa aloittaa pienemmällä määrällä, vaikka 8 dl ja lisätä tarpeen vaatiessa)
400 g jyväpastaa (muukin pienikokoinen pasta käy, mutta tsekkaa kypsymisaika)
suolaa
mustapippuria

Tarjoiluun
raastettua parmesania, pecorinoa tai kefalotiria

Pane uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Kuumenna oliiviöljy paksupohjaisessa padassa ja paista lihapalat pienissä erissä, kunnes kaikki ovat kauttaaltaan ruskistuneet. Siirrä palat lautaselle ja kumoa pataan sipulit. Kuullota sipulisilppu kullankeltaiseksi ja pehmeäksi; sekoita koko ajan, ettei se tartu pohjaan (lisää tarvittaessa vähän oliiviöljyä). Sekoita joukkoon valkosipulisilppu, kuullota puolisen minuuttia ja nostele sitten lihapalat takaisin pataan. Kaada joukkoon tomaattimurska, mausta suolalla ja pippurilla ja lisää lopuksi kaneli ja voi. Anna poreilla noin 5 minuuttia ja lisää sitten 1 litra kuumaa vettä. (Tässä kohtaa kannattaa tosiaan lisätä aluksi vaikka 8 desiä ja lisätä myöhemmin loput jos tilanne vaatii. Omasta youvetsista tuli vähän liian nestemäistä kun kippasin litran suorilta joukkoon, tosin seuraavana päivänä nesteet olivat imeytyneet viimeistä pisaraa myöten ja pasta oli jopa kuivakkaa). Pane kansi päälle ja hauduta uunissa tunnin verran, eli kunnes liha on pehmeää.

Huuhdo pasta siivilässä, valuta se ja kaada pataan. Sekoita hyvin, peitä kannella ja pane 15 minuutiksi takaisin uuniin. Ruoka on valmis, kun pasta on kypsää ja imenyt valtaosan nesteestä. Kypsymisaika riippuu pastalaadusta; uunissa kypsyminen vie kauemmin kuin liedellä keittäminen, joten pasta joka tarvitsee liedellä 7 minuuttia, vaatii uunissa 15 minuuttia. Jos padassa näyttää olevan liian vähän nestettä, lisää kuumaa vettä. Tarjoa ruoka kuumana ja ripottele päälle juustoraastetta.

Ellet vie pataa heti pöytään, ota se uunista vähän ennen kuin pasta on täysin kypsää; padan jälkilämpö hoitaa lopullisen kypsymisen.

Tällaisissa pitkään hautuneissa liharuuissa liemi on aina ihan julmetun hyvää! Olin aluksi liian hätäinen kun vieraat olivat jo saapuneet ja maistaessa liha oli kumimaista, mutta hetken päästä se olikin jo mureutunut juuri sopivaksi, ah. Ohjeessa muuten sanottiin, että jotkut sekoittavat loppuvaiheessa joukkoon feta- tai halloumikuutioita, jotka saavat hieman sulaa. Ja lihaa voi käyttää myös kokonaisena kimpaleena, joka jaetaan annospaloiksi vähän ennen tarjoilua. Tällöin liha tulee hauduttaa ihan läpikypsäksi ja pehmeäksi ennen pasta lisäämistä viimeiseksi 15 minuutiksi.

Mäkin tein SITÄ

Sanokaa mun sanoneen, että vaivaamaton leipä on uus avokadopasta. Olin tsekkaillut reseptiä alustavasti Herkku & Koukku -blogissa (jonka Jytis taas olin napannut ohjeen Kädenvääntöä-blogista ja sinne se löysi Kitchen Trials -sivustolta), mutta työkaverin hehkutuksen jälkeen oli pakko ryhtyä heti hommiin, kun 12 tunnin nostatusaikaa liikeni. Arkirytmiini tämä leipä ei ikävä kyllä mahdu.

Resepti on siis Herkku ja Koukku-blogista

7 dl vehnäjauhoja (laitoin 2 dl täysjyvävehnää ja 5 dl normivehnää. Lukemieni kommenttien perusteella melkeinpä mikä vaan jauho käy)
2 tl suolaa
½ tl kuivahiivaa
3 ½ dl kädenlämpöistä vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään, kaada vesi joukkoon ja sekoita puukauhalla taikina sekaisin. Omastani tuli epäilyttävän paksua, koska täysjyvävehnäjauho turpoaa enemmän kuin normivehnäjauho, mutta se ei haitannut. Peitä taikina tiukasti tuorekelmulla (tarttuu lasiastiaan parhaiten) ja anna kohota 12-18 tuntia.

Lämmitä uuni 225 asteeseen ja laita kannellinen pata (itse käytin Sarpanevan klassista mustaa pataa, Jytis oli käyttänyt keraamista) kuumenemaan samalla. Kaavi taikina jauhotetulle pöydälle, lisää jauhoa myös taikinan päälle ja pyöräytä palloksi. Peitä löyhälti tuorekelmulla ja anna levätä puoli tuntia. Heitä taikinapallo kuumaan pataan, laita kansi päälle ja paista puoli tuntia. Ota kansi pois ja paista vielä ilman kantta 15 minuuttia.

Mikä söpöliini uunista tuli ulos! Leipä oli rakenteeltaan tarpeeksi tanakkaa, jotta leikkaaminen onnistui näppärästi. Kuori oli juuri niin rapea kuin pitääkin, eli rasahtaa puraistessa. Tällä hurmataan vieraita ja hifistellään pitkiä aamiaisia viikonloppuisin. Vatkasin vielä vispipuuron leivän kaveriksi, joten vaimopassiin tuli kaksi leimaa kerralla lisää!

Luomukaritsa – tilauksesta lautaselle

Taas yksi askel ketjuruokakaupassa asioinnista johonkin vaihtoehtoisempaan harpattu. Kaveri, jonka kanssa tilasin kuun alussa Samsaran luomukaupasta, vinkkasi, että SikkaTalun lammastilalla olisi karitsaa tilattavana. Tila on saanut viime vuoden lopulla luomu-tittelin ja tilattava liha oli niin sanottua niittylihaa, joten piti toimia nopeasti, ettei joku muu karitsanlihahifistelijä veisi kaikkea! Pikainen soitto miehelle, sähköpostia lammastilallisille ja vajaa 8 kilon lihasatsi oli varattu. Reilu viikko tilauksesta ajoin töiden jälkeen marketin parkkikselle, jossa karitsapakettini kannettiin autoon.

Monenlaista lihaa keossa

Karitsasatsi sisälsi kaikenlaisia osia, kuten niskaa, kylkeä, jauhelihaa, komean viulun, kyljyksiä ja varmaan jonkinnäköisen fileen, en osaa varmaksi sanoa kun en ole vielä niin lihaekspertti. Päätimme aloittaa kokkauksen reteesti viululla, vaikka se painoikin pari kiloa ja syöjiä oli kaksi. Reseptiksi valitsin Tessa Kirosin Hillasoilta oliivilehtoihin -kirjasta takuuvarman herkun, jota valmistimme toissa jouluna.

Oreganolla ja sitruunalla höystetty lampaanviulu, n. 5 annosta

1 ½ kg:n painoinen lampaanviulu
2 sitruunan mehu
1 rkl kuivattua oreganoa
50 g voita
3 rkl oliiviöljyä
2 ½ dl vettä (+ lisää tarpeen mukaan)
4 suurta perunaa
suolaa maun mukaan

Pane uuni kuumenemaan 220 asteeseen. Huuhdo liha ja poista siitä kalvot ja turha rasva. Laita liha reilunkokoiseen uunivuokaan, hiero kauttaaltaan sitruunamehulla, mausta suolalla ja pippurilla ja ripottele pinnalle sormien välissä murennettua oreganoa. Laita päällimmäiseksi voinokareita. Kaada vuokaan 2 ½ dl vettä ja lorauta joukkoon oliiviöljyä. Kypsennä kummaltakin puolelta 15–30 minuuttia, eli kunnes liha on kauttaaltaan ruskistunut.

Kuori sillä välin perunat ja leikkaa ne suupalan kokoisiksi kuutioiksi. Kumoa kuutiot lampaan ympärille uunivuokaan, lisää hieman suolaa ja pyörittele puulastalla paistoliemessä. Mikäli neste on haihtunut liiaksi, lisää vähän vettä. Peitä vuoka alumiinifoliolla, alenna lämpötila 180 asteeseen ja paista noin 2 ½ tuntia. Käännä lammas ainakin kertaalleen paiston aikana ja sekoita perunoita. Jos liha ei näytä ruskistuneen kylliksi, ota folio pois viimeisten 30 minuutin ajaksi. Tarjoa lisäkkeenä suuri kulhollinen salaattia. Tsatsiki toimii lampaan kanssa myös.

Viimeinen annos syötiin kolmantena päivänä

Ruoka oli yksinkertaista ja maalaisruuan näköistä ja tietysti superhyvää! Karitsa maistui taivaalliselle, liha irtosi helposti luusta ja oli pehmeää. Perunat taas olivat imeneet lientä tuntien ajan, joten niissäkin riitti makua. Kaiken kaikkiaan onnistunut tilaus ja ruoka. Lisää karitsaruokia kevään aikana ja kesällä kyljykset grilliin!