Kookos-linssipata

No mutta, tervehdys yli yhdeksän kuukauden hiljaiselon jälkeen! Juuri tämän pituiselle hiljaisuudelle ei ole mitään sen kummempia selityksiä kun että ei ole ollut fiilistä. Mut nyt tein uudenvuodenlupauksen, aion alkaa taas postailemaan reseptejä. Aloitetaan kookos-linssipadalla, jonka reseptin olen kirjoittanut joskus ylös, mutta ei aavistustakaan mistä.

4-6 annosta

3 dl vihreitä linssejä
1 prk (400 ml) kookosmaitoa
1 punainen paprika (makea suippopaprikakin käy)
1 sipuli
1 chili (laitoin puolisen teelusikallista kuivattua)
1/2 dl ruokaöljyä
3 rkl tomaattipyrettä
2 tl kardemummaa
1 rkl garam masalaa tai currya
1 tl suolaa
5 dl appelsiinimehua
tuoretta korianteria

Halkaise paprika, poista siemenet ja leikkaa reiluiksi paloiksi. Kuori ja hienonna sipuli. Viipaloi chili.

Kuumenna öljy padassa. Kypsennä paprikaa, sipulia ja chiliä muutama minuutti. Lisää tomaattipyre, kardemumma, garam masala (tai curry) ja suola. Hauduta miedolla lämmöllä taas muutama minuutti.

Lisää linssit, kookosmaito sekä mehu ja sekoita. Anna padan porista kunnes linssit ovat kypsyneet, eli n. 20 minuuttia. Tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa ja tilkka vettä. Viimeistele reilulla nipulla tuoretta korianteria.

Haaveilin ihanasta naan-leivästä tai rieskasta, jonka kanssa soosi olisi päässyt parhaiten oikeuksiinsa, mutta niin vaan keitin ohraa kun ei muuta ollut. Tuore korianterikin oli kaupasta loppu, voi voi sentään.

Edit.
Haa, mies keksi seuraavana päivänä, että lämmitetään kastike pannulla ja rikotaan muutama kananmuna sekaan. Tuli ihan superhyvää, oikeastaan parempaa kuin eilen! Saksin messiin vielä pakastettua persiljaa.

Terrrrrveellistä raakasuklaa-asiaa

Nyt tulee reipas mainospostaus, vaikken edes saa tästä mitään suklaabonuksia. (Toki elättelen toiveita siitä.)

Raakasuklaa on paras keksintö ikinä (ainakin tässä pimeässä vuodenajassa) ja nyt sen aineksia saa tilata edes hippasen edullisemmin – ja suomalaiselta toimijalta. Kaakaopapu.fi on juuri avautunut sivusto, jossa on luonnollisesti avajaistarjoukset käynnissä. Ellet ole tutustunut vielä esimerkiksi raakasuklaan valmistuspakettiin, niin käy nyt klikkailemassa tämä itsellesi. Avajaistarjous 19,90 €. (Esim. Ruohonjuuressa ovh 24,90 €.)

Cocovin raakasuklaan valmistuspaketti

Ja jos hotsittaa vaikka leipoa raakakakku suklaakuorrutuksella, Kaakaopavusta löytyy aineksia siihenkin.

Lainataanpa tähän hieman Kaakaopavun sivuilta tekstiä siitä, miksi pitäisi valita tämä kalliimpi herkku tavallisen joulukovehdin sijaan:

"No mitäs kaakaopavulle tapahtuu tavallisessa suklaatehtaassa? Se käsitellään teollisesti ja kuumennetaan, jonka jälkeen kuningas on vain varjo entisestään: iso osa terveellisistä ravinteista on kadonnut. Vamos. Kaputt. Sen jälkeen kaakaoon sekoitetaan valkoista, köyhdytettyä sokeria, joka on heroiinia voimakkaampi riippuvuuden aiheuttaja. Ja täysin ravinneköyhä: siinä ei ole mitään, millä ihmiskeho rakentaa itseään. Mukaan vielä muut täyteaineet ja presto: valmistuu keskiverto tavallinen suklaapatukka. Kaakaota hyvin vähän, ja sekin melkein tapettu hengiltä. 

No, entäs raakasuklaa? Lyhyesti sanottuna: kaikki ravinteet säilyvät valmistuksessa tallella. Kaakaopavun mojosta ei katoa mitään; kaikki kuninkaan voimat pakataan mukaan. Ja samoin on muidenkin raakasuklaan ainesten kanssa: mitään ei kuumenneta yli 42 asteen. Raakasuklaa on täyttä tavaraa." 

Uusi, kiva paikka Turussa!

Aika lähellä meikäläisen kotihuudeja on ollut kahvila ihan tyhjäkäynnillä, mikä on ollut harmi, sillä tila on kiva. Nyt Latte Gourmandin tiloihin on tullut Pure-piste, joten sieltä saa salaattia, smoothieita ja kaffetta. Nam!

Kävin viime viikolla testaamassa smoothien, hinta 5.50 € ja lopputulos hyvä. Palvelu oli todella ystävällistä ja iloista – poiketkaahan siis. Vastapäätä on myös rakas joogasalini Karmastudio. Terveyskohteet Turussa löytyvät Eerikinkadulta. ;) Vieressä on myös vintagekauppaa ja muuta mukavaa.

Beluga-linssikastike

Oon jumittunut arkiruuissa pyhään kolminaisuuteen linssit-pavut-juurekset, mutta eikös se ole ihan jees näin talviaikaan. Juurekset ovat hyvälaatuisia ja erittäin hyvän hintaisia verrattuna vaikka "tuoreisiin" tomaatteihin. Tällä kertaa päätin tehdä kolme ja puoli vuotta sitten kokkaamaani linssikastiketta, kun ei noita keittojakaan aina jaksa.

n. 5 annosta

2 dl mustia eli beluga-linssejä
6 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2 rkl oliiviöljyä
2 isoa sipulia silputtuna
(4 valkosipulinkynttä murskattuina)
½ tl mustapippurirouhetta
puolikkaan sitruunan mehu
4 dl (soija/kaura/manteli)kermaa
soijakastiketta maun mukaan (= kuinka suolaista haluat)
1 dl tuoretta persiljaa tai korianteria silputtuna

Keitä beluga-linssit kattilassa veden ja kasvisliemikuution kanssa kypsiksi (noin 20 minuuttia). Silppua sipulit (ja murskaa valkosipulit) ja kuullota ne isossa paistinpannussa oliviiöljyssä pehmeiksi. Lisää sekaan kypsät linssit, sitruunamehu, mustapippurirouhe ja sekoita. Anna kypsyä viitisen minuuttia. Lisää sitten kerma ja keittele sen aikaa miedosti kiehuen, että suurin osa kermasta on imeytynyt ja haihtunut. Tarkista maku ja lisää soijakastiketta joukoon makusi mukaan. Viimeistele herkku tuoreella persiljalla tai korianterilla.

Syötiin kastike ohran kanssa ja seuraavana päivänä ennakkoluulottomasti spaghetin kanssa. Hyvin maistui molemmilla kerroilla, perusjeppis arkiruokaa.

Testissä Turun Vegemesta

Vegemesta avasi viime vuoden puolella vihdoin Turkuunkin ja pääsin vasta tänään testaamaan meiningin. Mitään gourmetahan Vegemesta ei tarjoile, vaan kyseessä on pikaruoka. Itse söin Piraatin, joka on hampurilainen soijapihvillä ja savujuustolla. Purilainen oli perushyvä ja tuli nopsasti. Hintaa tuli juoman kera kympin kieppeille. Luultavasti sekasyöjä ei maistaisi eroa tavishamppariin.

Maistuis varmaan sullekki!

Käyn tosi harvoin syömässä pikaruokaa, hampurilaiset tehdään meillä yleensä kotona. Osasyy tähän on myös se, että kasvishampparit ovat useassa paikassa vähän ankeita. Joku puoliksi jäinen eineskasvispihvi ei vaan pärjää itse tusatuille ruishamppareille, näin on näppylät. No, Vegemestan burgerin kyllä kelpuutan uudestaankin, varsinkin kun juomapuolessa on vaihtoehtoina muutakin kuin perinteistä limsaa.

 Inkivääri on pop – juomissakin!

Rafla itsessään ei ollut (vielä?) kovin viihtyisä, hyllyjä ja vitriinejä oli tyhjänä, eikä mitään koristeita ollut. Ei se karu meininki siinä niin kovin häirinnyt, mutta tilaa voisi olla hintsusti enemmän, nyt oli ahdasta kun paikalla oli neljä asiakasta. Niin ja rakkaat hipit, onko kasvisravintolassa ihan oikeasti aina pakko soittaa raggaeta (tai vaihtoehtoisesti muuta etnoa)? Ymmärrän, että rakastamani Iggy Pop ei soi rakkaudellisessa ympäristössä, mutta hipit, yllättäkää joskus!

p.s. Turun hippiskenestä ovat poistumassa Luomuidylli ja Finska. Asiakaskuntaa ei vain ole riittänyt. Omistaja sanoo, että isot marketit vievät asiakkaat, mitä mieltä te olette tästä? Onko se hyvä vai huono, että luomua löytyy automarketistakin ja pikkuputiikit katoaa?

Kaalista keittoa ja piirakkaa (jotka eivät menneet niin kuin Strömsössä)

Selasin vanhaa Maalla-lehteä (6/2012) ja silmään osui hyvännäköinen sieni-kaalipiirakkaresepti. Päätin ostaa samalla kertaa vähän enemmän kaalia, kun pienellä penkomisella löytyi vielä tämä herkullisen näköinen mausteisen kaalikeiton resepti Lunni leipoo -blogista.

Noh, eka mokailin keiton kanssa. Lunni-blogin kaunis kirkas keitto on jauhelihaversio ja itse päädyin korvaamaan lihan punaisilla linsseillä, kuten blogissa vinkataankin. Täten keitosta tuli sameaa ja hernekeittomaista. Maku oli jees, ja ulkonäkökin olisi ollut kauniimpi jos linssit olisi keittänyt erikseen. Pitää koklata seuraavaksi vihreillä linsseillä, jotka eivät mössöönny kuten punaiset. Makukin oli jees, tosin luulen että tykkäisin jauhelihaisesta keitosta enemmän.

Seuraavaksi vuorossa oli piirakka, johon ei riittänyt neljättä kananmunia voiteluun (eli ei kaunista kiiltävää pintaa), sulatin voitaikinaa liikaa ja pyöritin siitä pallon, joka muuttui tahmeaksi liiskaksi ja oli vaikea kaulita. Voitelin piiraan voisulalla, joka piti laittaa vasta paistamisen jälkeen. Joka tapauksessa piirakka oli hyvää, vaikka sen valmistus olikin yhtä vääntöä.

Mausteinen kaalikeitto, 6–8 annosta

½ kg varhaiskaalia
2 sipulia
1 porkkana
2 rkl öljyä
2 dl punaisia linssejä
1–1 ½ litraa vettä
1 tl chilijauhetta
2 tl juustokuminaa
2 tl paprikajauhetta
2–3 tl suolaa
mustapippuria

Huuhtele linssit lävikössä. Silppua sipuli, kaali ja porkkana pieneksi silpuksi. Kuullota silppua isossa kattilassa öljyssä, lisää vesi, linssit ja mausteet. Anna poreilla kannen alla hiljalleen puolisen tuntia, maista ja lisää mausteita tarvittaessa. Ripottelin pinnalle vielä kuorimattomia seesaminsiemeniä.

Sieni-kaalipiirakka

500 g pakastettua lehti- tai voitaikinaa

täyte
400 g kaalia
1 rkl öljyä
1 sipuli silputtuna
1 l suppilovahveroita, tatteja, kanttarelleja tai siitakesieniä
1 tl suolaa
½ tl mustapippuria
3 keitettyä kananmunaa
100 g voita
½ dl hienonnettua tilliä

voiteluun
1 kananmuna
2 rkl seesaminsiemeniä
25 g voita

Leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi, hauduta öljyssä pehmeäksi ja kippaa lautaselle odottamaan. Puhdista ja pilko sienet. Paista sipulisilppua ja sieniä pannulla kunnes neste on haihtunut ja sipuli hieman pehmennyt. Mausta suolalla ja pippurilla.

Sekoita haudutettu kaali ja sieniseos keskenään suuressa kulhossa. Hienonna kananmunat ja lisää ne ja voi lämpimään kaali-sienitäytteeseen. Anna voin sulaa ja sekoita täyte tasaiseksi. Jäähdytä. Lisää vielä hienonnettu tilli täytteeseen.

Kaulitse voitaikinasta kaksi levyä, joista toinen on hiukan suurempi. Taikinasta riittää hieman uunipeltiä pienempään piirakkaan. Aseta suurempi levyistä leivinpaperin päälle uunipellille. Levitä täyte taikinan päälle, jätä muutama sentti reunoista täyttämättä. Aseta pienempi taikinalevy täytteen päälle ja käännä alemman levyn reunat napakasti piirakan päälle.

Voitele piirakka kananmunalla ja ripottele pinnalle seesaminsiemeniä. Paista uunissa 225 asteessa noin 20–25 minuuttia. Voitele lämmin piirakka vielä voisulalla ja anna vetäytyä leivinliinan alla. Tarjoile lämpimänä tai haaleana.

Papu-pinaatticurry ja tofu-pinaattiperunat

Kinkut ja laatikot ajoivat hipimpien safkojen pariin viime vuoden viimeisiksi päiviksi. Ohjeet löytyivät muovitaskusta, johon leikkaan ja kopsaan kiinnostavia reseptejä lehdistä ja lainakirjoista. Ei siis hajuakaan mistä reseptit ovat peräisin, lähdeviittaus ei tässä yhteydessä ole mun vahvuus.

Papu-pinaatticurry, 4 annosta

2 rkl öljyä
1 sipuli
1 punainen paprika
2 rkl mietoa tai tulista currytahnaa
2 tlk (á 420 g / 280 g) ruskeita tai valkoisia papuja
1 ½ dl vettä
1 kasvisliemikuutio
400 ml kookosmaitoa
150 g (pakaste)pinaattia

Kuumenna öljy korkeareunaisessa paistinpannussa. Kuori ja hienonna sipuli, paloittele paprika. Paista kasviksia öljyssä muutama minuutti. Lisää currytahna ja jatka paistamista minuutin verran.

Valuta liemi pavuista ja huuhtele ne. Lisää pannulle vesi, liemikuutio, kookosmaito, pavut ja pinaatti. Hauduta ilman kantta 10 minuuttia. Tarjoa keitetyn ohran kanssa.

Tofu-pinaattiperunat, 3–4 annosta

4 isoa kiinteää perunaa
1 tl suolaa
250 g tofua kuutioituna
2 rkl öljyä
1 rkl soijakastiketta
½ tl paprikajauhetta
1 iso sipuli pilkottuna
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
½ paprika pilkottuna
½ tl rouhittua mustapippuria
½ tl chilijauhetta
1 rkl sitruunamehua
½ tl timjamia
½ tl meiramia
150 g (pakaste)pinaattia
suolaa

Höyrytä suolalla maustetut perunat kattilassa puolikypsiksi. Voit myös keittää perunat suolalla maustetussa vedessä. Kun perunat ovat kypsyneet, kuori ja pilko ne kuutioiksi. Paista tofu pannulla öljyssä soijakastikkeen ja paprikajauheen kanssa. Kun tofukuutiot ovat kauniin ruskeita, siirrä ne lautaselle odottamaan.

Paista sipuli, valkosipuli ja paprika korkeareunaisessa pannussa, lisää mukaan perunakuutiot. Mausta mustapippurilla, chilillä, sitruunamehulla ja yrteillä. Lisää pinaatti ja anna pehmetä kannen alla. Varo rikkomasta perunoita!

Kun pinaatti on pehmennyt, sekoita ja lisää lopuksi tofukuutiot. Tarkista maku ja lisää vielä suolaa sen verran kun hyvältä tuntuu.

Hyvin maistui vihreämmät ja lihattomat safkat. Curry oli mukavan kookoksista (en muuten tykkää kookoksesta kuin kookosmaitona ruuassa ja ehkä jossain sorbetissa) ja perunasetti taas sopivan spydärimäistä. Ehkä sitruunamehua olisi voinut tujauttaa enemmänkin. Paistoin seuraavana päivänä tofu-pinaattiperunat pannulla ja rikoin joukkoon kahden suolalla ja mustapippurilla maustetun kananmunan mössön, jonka annoin hyytyä pannulla. Hyvä tuhdinnus!

Turkkilainen morsiuskeitto

-20 astetta ulkona saa ruuanlaittofiiliksen kääntymään tuhteihin ja lämmittäväiin keittoihin.Tämä setti on yksi keittiömme vakkari-arkikeitoista ja Herkkuruuastakin tuttu. Bulgur tuo sopivaa tuhtiutta keittoon, minttu ja paprika taas kivaa vaihtelua perus linssikeiton makuun.

4-8 kynttä valkosipulia
1 iso sipuli
öljyä
1–3 tomaattia (koostaan riippuen)
3 rkl tomaattipyreetä
3 rkl paprikajauhetta tai paprikatahnaa (etnokaupoista)
3 dl punaisia linssejä
1 ½ dl bulguria (tai riisiä)
kasvisliemikuutio
vettä
suolaa ja mustapippuria
1–3 rkl minttua (maun juju on tässä ja paprikassa)
(chilijauhetta)

Sattumatahnaan:
Keijua, minttua, paprikajauhetta

Lisukkeeksi:
sitruunanlohkoja (jos ei ole, lisää keittoon lopuksi sitruunamehua)

Pilko sipulit ja tomaatti. Kaada kattilan pohjalle öljyä, lisää pilkotut valkosipulit ja sipuli. Kuullota pieni hetki, lisää sitten paprikajauhe/-tahna ja hetken päästä myös tomaattipyre. Pyörittele hetki ja lisää sitten tomaatit, linssit, bulgur, vesi, kasvisliemikuutio, mustapippuri ja minttu. Keitä noin kymmenen minuuttia, kunnes linssit ja bulgur ovat kypsiä, maista ja lisää tarvittaessa suolaa. Chili sopii myös hyvin sekaan.

Sulata keiton poristessa jötkäle keijua paistinpannulla ja lisää siihen minttua ja paprikaa. Tästä nostetaan voisilmän tapainen keiton pinnalle. Tarjoa lisänä sitruunaa, sen raikkaus tuo keiton maut hyvin esille!

Tein keittoa jo jonkin aikaa sitten, jolloin kesästä oli vielä minttua jäljellä. Sain näin ekaa kertaa testattua myös sattumatahnaa. Hyvin toimi, vaikka keitto maistuu ilman tahnaakin.

Linssi-tofukeitto

Kiireisten viikkojen pelastus on megakattilallinen keittoa, jota voi kauhoa muutaman päivän putkeen ja samalla hymistellä, kun ei sortunut kiireessä pikaruokaan. Tarkoituksenani oli tehdä Lämmittävä linssi-tofukeitto Tofukeittokirjan ohjeen mukaan, mutta loppujen lopuksi mokailin raaka-ainaiden kanssa niin paljon, että keitosta syntyi vähän erilainen versio ja sitä tuli enemmän kuin ohjeessa. Keiton kanssa syötiin suolaisia muffinsseja ja omenachutneya.

6–8 annosta

3 dl vihreitä linssejä
1 pkt marinoitua tofua
2 porkkanaa
2 tosi pientä bataattia tai 1 keskikokoinen
2 sipulia
1 ½ l vettä (ja lisääkin, jos keitto tuntuu liian paksulta)
1 prk tomaattimurskaa
1 rkl mietoa currya
2 tl suolaa tai maun mukaan
1 rkl tahinia (unohdin tämän, mutta kannattaa varmasti kokeilla!)

Huuhtele linssit ennen keittämistä. Keitä niitä noin 20 minuuttia ja huuhtele vielä kylmällä vedellä. Paloittele vihannekset ja pane ne kiehuvaan veteen (tuo 1 ½ l vettä raaka-ainelistassa).

Paloittele tofu. Lisää kiehuvien kasvisten joukkoon esikeitetyt linssit, kuutioitu tofu ja kaikki muut ainekset, paitsi tahini. Hauduta noin puoli tuntia.

Tahini palaa herkästi pohjaan, joten lisää se vasta ennen tarjoilua.

Kuvassa keitto marraskuulle tyypillisessä kelmeässä keinovalossa. Keitosta tuli tosi hyvää ja täyttävää, jaksoi syödä mukavasti kolmena päivänä peräkkäin. Diggaan tällaisista keitoista, joissa on tarpeeksi proteiinia ilman, että tarvitse lahdata eläimiä ja raaka-aineet sopivat syys/talvisesonkiin. Harmitti tuo tahinin unohtaminen, ensi kerralla sitten.

Ravintolapäivän katsaus Turusta

Harmaa marraskuu muuttuu vähän värikkäämmäksi Ravintolapäivän avulla. Varsinkin kun edesmenneen suosikkikahvilani Bossaliinan mimmit järjestävät nykyisessä second hand shopissaan Retrobotissa varjokahvila Bosaliinan.

Pakkohan sinne oli eilen sännätä. Piirakkaa oli tarjolla suolaisena sekä makiana ja vaateostoksia olisi voinut tehdä samalla reissulla. Rahatilanteeni ansiosta ummistin kuitenkin silmäni kaikilta ihanuuksilta vaaterekeillä ja keskityin marjapiirakkaan, joka oli mukavan kosteaa ja hyvää. Kuulemma tuo kuvassakin näkyvä brownie oli ihan taivaallista. Suolaisiakin vaihtoehtoja oli paljon tarjolla. Kahvi ja piirakkapala maksoivat muistaakseni yhteensä kolmen euron kieppeillä, eli olivat järkevissä Ravintolapäivä-hinnoissa.

Toisinaan (onneksi kuitenkin harvemmin) ihmiset hinnoittelevat raflapäivänä melkein oikean puljun hinnat kahveilleen ja muille. Ymmärrän, että vaivannäöstään haluaa jotakin palkkiota, mutta harvoin ne amatöörien mestat pyörivät sillä tasolla, että ne hinnat kuuluisivat sille tasolle. (Saati sitten ne kaikki kulut, joita ravintoloitsija maksaa, eivät tietenkään ole ravintolapäivässä rasitteena.) Ja yksi asia, jota olen ihmetellyt on se, että kun usein esim. joku ruoka-aine tai annoksen osa loppuu kesken, niin silti otetaan se alkuperäinen hinta annoksesta. Kamoon piipöl, tilannetajua!

No onneksi Bosaliinan mimmeillä on homma hallussa – sattuneesta syystä kun kahvilan pyörityksestä kokemusta on.

Jatkoimme Ravintolapäivää Portsaan, missä Sri Govindan Keto tarjosi intialaista kasvisruokaa. En ollut ennen edes huomannut, että paikalla on putiikki nimeltä Keto, jossa myydään suitsukkeita ja muuta Intia-hippiä. Tulipa siis käytyä mestoilla – haret vaan sullekin! Teimme paikkaa pyörittäneiden kanssa diilin, että haimme ruoat omissa astioissa mukaan. Näin emme joutuneet ahtautumaan pieniin tiloihin – varsinkin kun possessamme oli kolme alle kouluikäistä.

Olen valitettavasti niin aloitteleva ruokabloggari, että unohdin täysin kuvata annokset, mutta on myös sanottava, että ruskea linssisoppa ei välttämättä ole maailman kuvauksellisin ruoka. Lisäksi oli kova nälkä, joten samosat ja chutneyt, paneer pakorat ja purit katosivat nopsasti parempiin suihin ennen kameran esille kaivamista. (Söin myös lasten annokset, eihän ne ipanat osaa arvostaa tulisia makuja!)

Dal-keitto oli ehdottomasti suosikkini, se oli ihanan tulinen ja lämmitti mukavasti kaikkia aisteja (paitsi sitä näköaistia tietty). Paneer pakora, eli friteetattu kotijuustokimpale oli myös erinomaista, kuten omenachutneykin. Ah, mitkä mausteet chutneyssä! (Onkohan se Jaanan resepti yhtä hyvä, täytyypä testata...) Samosat, eli täytetyt kasvispiiraat, olivat hiukan kuivakoita ja Puri, uppopaistettu leipänen, jäi mauttomaksi. Toimi toki chutneyn alustana. Hinnat olivat Sri Govindan Ketossa todella edulliset – kaikkiaan viisi aikuista söi reilulla kolmellakympillä alusta alkaen itse valmistettua ruokaa hyvällä halulla. Plussan puolelle siis jäätiin tässäkin kokemuksessa, kiitos hipit!

Hirveen terveellisiä makuja

Päätimme aloitella ruokablogin taivalta yhteisellä makutestailulla. Jaana hankki testattavat ja minä järjestin bröödit makujen alle. Lähileipomoni on perinteikäs Kosken leipomo, jonka tuotteet eivät koskaan petä. Tällä erää ostin moniviljapatongin ja sydämen muotoisia ruisleipiä.

Jotta blogi alkaisi mahdollisimman hipsteristi, meikäläisen symppiksen lähileipomon lisäksi Jaana kävi hakemassa kokeiltavat yhdistyneistä Luomuidyllistä ja Finskasta. Maisteltaviksi päätyivät Cocofinan kookosvesi, Bionan granaattiomenamehu, Sun & seed -kurpitsansiemenvoi, ja Raw-supersiemenlevite. Lisäksi tarjolla oli brietä ja hummusta sekä teemaan sopivaa hippiteetä Pukalta.

Kurpitsansiemenvoita molemmat olivatkin maistaneet jo aeimmin ja hyväksi todenneet. Paahdetut kurpitsansiemenet (jos kokkaat talvikurpitsasta, älä missään nimessä heitä siemeniä pois, vaan käytä ne!) toimivat hienosti tämän "voin" kanssa (joka muistuttaa koostumukseltaan paljon maapähkinävoita), omasta mielestäni erityisesti kombossa ruisleivän kera. Raw-siemenlevitteessä oli varmaankin hienoja ja terveellisiä superfood-ominaisuuksia, jotka luultavasti tuhosimme patongilla ja briellä. Siemenlevite ei ollut varsinaisesti pahaakaan, mutta aavistuksen kitkerän makuista, mitä esimerkiksi brie-juustolla sai kyllä pehmennettyä.

Juomapuolella Pukan tee vei voiton kirkkaasti, vaikkei varsinaiseen testaukseen kuulunutkaan.  Sekä granaattiomenmehu että erityisesti kookosvesi osoittautuivat pettymyksiksi. Jaana muisteli kaihoisasti Istanbulissa juomaansa tuorepuristettua granaattiomenan mehua, joka kuulostaa täydelliseltä. Bionan versio oli molempien makuun hieman liian tymäkkää ja jotenkin liian terveellisen makuista. Jäät olisivat tehneet mehulle terää ja päädyimme yksimielisesti siihen, että terveellisyys tästä juomasta pitäisi tuhota alkoholilla – granaattiomppumehu olisi siis hyvä blandis tahi boolipohja.

Kookosvesi. Voi tsiisus. Se oli kyllä ällöttävistä ällöttävintä, ihan liian makeaa ja kokonaisvaltaisesti vaan pahaa. Kuulemma eri merkkiset kookosvedet ovat keskenään todella erilaisia, joten jos jollakulla on taattu brändi, josta nauttia, saa vinkata! Testaajina olimme otolliset kookosvedelle siksi, että Jaana ei diggaa kookoksesta muuten kuin kookosmaitona, itse taas vilpittömästi tykkään kookoksesta. Maito, hiutaleet, öljy, leivokset. Jos siinä on kookos etuliitteenä, minä pidän. Kookos veden edessä sai meikäläisen lähes itkemään. Puistattaa edelleen. En tiedä saako tätä tuotetta fiksattua edes alkoholilla. Ehkä suhteessa 1 % kookosvettä, 99 % hyvää vodkaa. Toisaalta, miksi pilata hyvä vodka?

Mutta kaiken kaikkiaan suosittelen vastaavanlaista ruokakokeilua teille muillekin. Hyvä syy kokoontua pikaisesti arki-iltana, ei vaadi kokkailua, saa mahan täyteen ja tulee testattua kaikki ne tuotteet, jotka kiinnostavat, mutta syystä tai toisesta ovat jääneet kaupan hyllylle.