Kesäkurpitsahöystö fetalla

Tämä on varmaan ruoka, jonka moni muukin on keksinyt laittaa, mutta vinkataanpa nyt niille, jotka eivät ole tätä komboa kokeilleet.

Kyseessä on maailman iisein ja nopein arkiruoka, joka on vieläpä terveellinen ja ainakin mun mielestä myös tosi hyvää.

Tarvitset
-1 pienen sipulin
-1 pienen kesäkurpitsan / puolikkaan ison
- paketillinen fetaa
- oliivit, kirsikkatomaatit tms. sopivat hyvin messiin

- suolaa ja pippuria
- rosmariini ja muut yrttimausteet ovat oivia tähän, samoin valkosipuli

Ja sitten ei muuta kuin pilkot sipulin, kuullotat sen öljyssä ja lisäät pilkotun kesäkurpitsan paistettavaksi. Kun kesäkurpitsa saa hieman kullanruskeaa pintaan, lisää feta ja oliivit/tomaatit pannulle ja anna lämmetä.

Tähän käy fetaksi ihan mikä tahansa salaattijuusto tai vähärasvainen versio, ainakin arkena. Toimii varmaan höystönä myös jonkun ruoan kyljessä, itse olen popsinut ihan tällaisenaan. 

Youvetsi eli lammasta tomaatin ja jyväpastan kera

Kaipaatko jotain aivan muuta lammasta kuin perusviulua pääsiäispöytään? Suosittelen kreikkalaista youvetsia! Kavereitten kesken juvetsi on pasta, mutta se valmistetaan padassa pitkään hauduttaen, pasta lisätään vasta lopuksi. Tein tätä ruokavieraille muutama viikonloppu sitten, ja hyvin maistui kolmelle raavaalle miehelle ja itselleni. Resepti on Tessa Kirosin Hillasoilta oliivilehtoihin -kirjasta.

4–6 annosta

3 rkl oliiviöljyä
800 g lampaanlihaa (ohjeessa suositellaan lapaa tai paistia, itse laitoin karitsan niskaa)
kalvot poistettuna ja liha leikattuna 3 cm:n paloihin
2 punasipulia hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
600 g tomaattimurskaa
1 kanelitanko
30 g voita
1 l kuumaa vettä (kannattaa aloittaa pienemmällä määrällä, vaikka 8 dl ja lisätä tarpeen vaatiessa)
400 g jyväpastaa (muukin pienikokoinen pasta käy, mutta tsekkaa kypsymisaika)
suolaa
mustapippuria

Tarjoiluun
raastettua parmesania, pecorinoa tai kefalotiria

Pane uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Kuumenna oliiviöljy paksupohjaisessa padassa ja paista lihapalat pienissä erissä, kunnes kaikki ovat kauttaaltaan ruskistuneet. Siirrä palat lautaselle ja kumoa pataan sipulit. Kuullota sipulisilppu kullankeltaiseksi ja pehmeäksi; sekoita koko ajan, ettei se tartu pohjaan (lisää tarvittaessa vähän oliiviöljyä). Sekoita joukkoon valkosipulisilppu, kuullota puolisen minuuttia ja nostele sitten lihapalat takaisin pataan. Kaada joukkoon tomaattimurska, mausta suolalla ja pippurilla ja lisää lopuksi kaneli ja voi. Anna poreilla noin 5 minuuttia ja lisää sitten 1 litra kuumaa vettä. (Tässä kohtaa kannattaa tosiaan lisätä aluksi vaikka 8 desiä ja lisätä myöhemmin loput jos tilanne vaatii. Omasta youvetsista tuli vähän liian nestemäistä kun kippasin litran suorilta joukkoon, tosin seuraavana päivänä nesteet olivat imeytyneet viimeistä pisaraa myöten ja pasta oli jopa kuivakkaa). Pane kansi päälle ja hauduta uunissa tunnin verran, eli kunnes liha on pehmeää.

Huuhdo pasta siivilässä, valuta se ja kaada pataan. Sekoita hyvin, peitä kannella ja pane 15 minuutiksi takaisin uuniin. Ruoka on valmis, kun pasta on kypsää ja imenyt valtaosan nesteestä. Kypsymisaika riippuu pastalaadusta; uunissa kypsyminen vie kauemmin kuin liedellä keittäminen, joten pasta joka tarvitsee liedellä 7 minuuttia, vaatii uunissa 15 minuuttia. Jos padassa näyttää olevan liian vähän nestettä, lisää kuumaa vettä. Tarjoa ruoka kuumana ja ripottele päälle juustoraastetta.

Ellet vie pataa heti pöytään, ota se uunista vähän ennen kuin pasta on täysin kypsää; padan jälkilämpö hoitaa lopullisen kypsymisen.

Tällaisissa pitkään hautuneissa liharuuissa liemi on aina ihan julmetun hyvää! Olin aluksi liian hätäinen kun vieraat olivat jo saapuneet ja maistaessa liha oli kumimaista, mutta hetken päästä se olikin jo mureutunut juuri sopivaksi, ah. Ohjeessa muuten sanottiin, että jotkut sekoittavat loppuvaiheessa joukkoon feta- tai halloumikuutioita, jotka saavat hieman sulaa. Ja lihaa voi käyttää myös kokonaisena kimpaleena, joka jaetaan annospaloiksi vähän ennen tarjoilua. Tällöin liha tulee hauduttaa ihan läpikypsäksi ja pehmeäksi ennen pasta lisäämistä viimeiseksi 15 minuutiksi.

Silakkapihvit ja perkuuhommia

Oletko tehnyt silakkapihvisi valmisfileistä? Jos olet, suosittelen ostamaan kokonaisia silakoita ja tutustumaan niiden perkaamiseen, mikä on oikeasti suht helppoa, vaikkakin sotkuisaa puuhaa. Maku on nimittäin niin eri tasoa ja suutuntuma myös.

Itse toimin tällä kertaa vain apukokkina ja siksipä teen tästä hieman suurpiirteisemmän reseptipostauksen kuin yleensä, kun en itse ole ollut joka vaiheessa mukana.

Parempi puoliskoni oli huomannut silakkatarjouksen ja päättänyt valmistaa paistettuja silakoita.  Hän oli kaivanut esiin tämän reseptin, jota sitten mukaili tekemällä täytteen sipulista, valmiista remoulade-kastikkeesta (suurin piirtein puoli purkkia), sipuli-ruohosipuli sulatejuustosta (1/4 paketista). Silakkaa oli ostettu reilu kilo, n. 1,1 kg.

Koska olemme molemmat einessukupolvea, joka on lämmittänyt välipalaksi roiskeläppää mikrossa, ei kukaan ollut opettanut ikinä silakan perkuuta. Onneksi nykyaikana vastaus löytyy YouTubesta ja vieläpä (mikro)lapsuuden sankarin*, Jaakko Kolmosen, opastamana! Vitsi miten hyvä video! Tykkään tosta Kolmosesta kyllä tosi paljon!




Silakan perkaamisesta pääsi tämän avulla mielestäni suht nopeasti jyvälle ja tietysti homma parani kun muutaman sai peratuksi. Kannattaa myös testailla, sopiiko omaan käteen parhaiten sakset vai veitsi vai ottaako oikein old-school -tyylillä paljain käsin. Sotkuisuudesta huolimatta tämä askare ei ällöttänyt tai pänninyt, oli oikeastaan aika terapeuttista tämmöinen puuhastelu.

Jaakko Kolmosen hengessä suosimme tietysti suomalaiskansallista kausiruokaa silakan kylkeen: tein perunamuussin lantun kera, suhteessa 5 perunaa, 1 lanttu. Juuresmuusiinhan voi laittaa ihan mitä vaan, joten tämä vinkkinä niille, joilla juurekset ovat nahistumispisteessä jääkaapin perukoilla, tai ei tiedä mitä palsternakalla voi tehdä. Lantun laitoin palasina keittymään ennen perunanpaloja, niin kovempana kaverina se ehti pehmenemään pidempään. Ja tietysti loraus (täys)maitoa, hieman keitinvettä, reilu nokare margariinia tai voita sekä suolaa. Ja survimella ihanan kökkäreiseksi muusiksi. Avot! Oli hyvvää ja halpaa; hintaa kertyi tälle aterialle varmaan yhteensä alle 5 euroa, joten opiskelija, suosi silakkaa ja juureksia!

Meillä hulluteltiin edullisen aterian päälle vielä ei-edullisella oluella, joka tasattiin nätisti puoliksi. Kyseessä oli tsekkiläinen tumma lager, Bohemia regent. Hassua kyllä, en olisi ajatellut tumman oluen sopivan kevyen kalaruoan kanssa näin hyvin, mutta päädyn suosittelemaan, natsasi näihin makuihin oikein kivasti.

*Jep, olen nähnyt lapsena Jaakko Kolmosen Korkeakosken Koskentorilla esittelemässä ruoanlaittotaitojaan ja täähän on ollut tietysti ihan tähtihetkiä 80-luvun lapsella. Jotenkin silloin oli paremmat idolitki. ;)

Jauheliha-juuresvuoka

Alkoi tehdä mieli taas lammasta, joten päätin sulattaa yhden karitsanjauhelihaköntsistä, jotka tilasin SikkaTalun tilalta viime kuussa. Ruokainspiraatio lähti kolmen juuston jauheliha-juuresvuoasta, jonka versiointiin löytyikin kaikki tarvittava kaapista.

4–5 annosta

500 g (karitsan) luomujauhelihaa
1 lanttu
1 palsternakka
1 iso porkkana
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
n. 1 rkl öljyä ja nokare voita
150 g juustoraastetta
1 prk kaurakermaa (2 ½ dl)
suolaa
mustapippuria
(kuivattua chiliä tai chilitahnaa)
1–2 tl paprikajauhetta (itse laitoin valmista souvlaki-mausteseosta)
ripaus timjamia
ripaus oreganoa

Kuori ja pilko lanttu, palsternakka ja porkkana. Laita sopivasti vettä kattilaan ja esikeitä juurekset puolikypsiksi.

Silppua sipulit. Lorauta pannulle oliiviöljyä ja nokare voita. Kuullota sipuli ja valkosipulit pannulla, lisää jauheliha. Kun jauheliha on saanut väriä, mausta.

Ota suuri vuoka ja täytä se juureksilla. Voit maustaa juureksiakin jos siltä tuntuu. Kaada sekaan jauheliha-sipuliseos. Lisää seuraavaksi puolet juustoraasteesta, sekoita ja lisää kerma. Ripottele pinnalle loput juustoraasteet.

Paista uunissa 200 asteessa 30-40 minuuttia, kunnes juusto pinnalla on hieman ruskistunut.

Tulipa hyvää, oikein lohturuokaa! Lantusta on tullut mun uusi suosikkijuures, siitä valmistetut ranskiksetkin maistuu perunaversioita paremmilta. Ja palsternakka toi mukavan makeuden ruokaa. Kotimainen karitsan jauheliha taas on aina hyvää, se ei kummoisia taikatemppuja vaadi.

Ensimmäinen tilaus Luomukassin kautta

Olen pohdiskellut jo jonkin aikaa tilauksen tekemistä Luomukassin kautta. Kyseessä on siis Turun seudulla toimiva luomuverkkokauppa, josta saa perus linssien, papujen, siementen ja muiden juttujen lisäksi tilattua myös tuoretuotteita, kuten juureksia, vihanneksia, hedelmiä ja Livonsaaren leipää. Kaveri vinkkasi netissä Laura lovesin kirjoituksen Turun seudun luomuskenen kutistumisesta ja Luomukassin pelastamisesta, joten päätin tarttua samantien tuumasta toimeen.

Ihastuin jo tilatessa Luomukassin valmiiksi koottuihin luomukasseihin. Kivaa, että joku toinen valkkaa raaka-aineet ja itse pitää päättää vaan mitä niistä valmistaa. Tällä tavoin tulee kokeiltua myös sellaisia raaka-aineita, joita ei normaalisti osta (esim. kokonainen punakaali tai yrttihapankaalia). Samalla ohittaa myös näpsästi "mitä sieltä kaupasta nyt taas ostaisi"-ahdistuksen, kun raaka-aineet on jo valmiiksi valittu.

Valmiiksi koottuja ruokakasseja löytyy kolmessa koossa: Sinkku, Pikkuperhe ja Suurperhe. Niiden koot vaihtelevat vuodenaikojen mukaan. Tilasin Pikkuperheen hedelmäkassin (n. 7 kg), Pikkuperheen vihanneskassin (n. 4 kg) ja Sinkun juureskassin (n. 4 kg), eli aikamoiset luomusäkit!

Hedelmäkassista löytyi granaattiomena, päärynöitä, satsumoita, pari verigreippiä, omenoita, ananas, pari mangoa, sitruunaa, kiiviä ja banaaneita.

Tilaus tulee tehdä maanantaina ennen klo. 14 ja kamat voi hakea keskiviikkona. Tämä jokaviikkoinen systeemi toimii siis Turussa, lähikunnissa ilmeisesti nouto on joka toinen viikko. Tilaukset toimitetaan luomupiireihin, noutopisteisiin, postiin (ei tietty noita tuoretuotteita) tai vaikka kotiovelle. Valitsin työmatkan varrella olevan noutopisteen, josta tuli tilausvaiheessa 0,85 euroa lisähintaa tilaukseen. En tykkää tällaisista piilokuluista, vaikka summa onkin pieni, eli olisi ollut kiva tietää lisämaksusta etukäteen.

Vihanneskassissa oli parit purjot, kiinankaali, parit salaatit, munakoiso, paprika, kukkakaali, kesäkurpitsa, punakaali, kurkku, hapankaalirasia ja pari valkosipulia.

Mies kävi noutamassa tilauksen työmatkansa päätteeksi ja oli iloinen, kun kauppareissu tarkoitti sitä, että myyjä lykkää valmiit kauppakassit käteen ja maksukin on hoidettu jo etukäteen. Hyvin siis toimi nouto, vaikka tilaus oli tehty minun nimelläni, enkä itse päässyt hakemaan ostoksiani.

Miten iloiseksi voikaan ruokalähetys ihmisen tehdä! Tuntui, että ruuanlaittofiilis nousi välittömästi linssi-juures-papukehästä johonkin uuteen sfääriin. Alkaa hymyilyttää heti kun ajattelen meidän jääkaappia tai hedelmäkoria. Ensimmäinen tilaukseni oli niin runsas, että seuraavien viikkojen haasteena on saada kokattua kaikki eikä heitettyä mitään roskiin.

Juureskassissa oli porkkanoita, perunoita, pari palsternakkaa, lanttu ja maa-artisokkaa.

Tilasin valmiiksikoottujen kassien lisäksi myös muita juttuja, kuten pakuria! Olen maistanut pakuriteetä kerran aiemmin ja nyt olen haudutellut omaa pakurin palaa pari kertaa teekupissa. Ainakaan vielä ei tunnu, että olisin saanut mitään mystisiä supervoimia tästä superfoodista. Tee maistuu lähinnä puulta, mutta sopii omaan suuhuni, koska olen enemmän mietojen ja luonnollisten kuin makeiden kukka- ja hedelmäsekoitusten ystävä.

Valmiiksi koottujen luomukassien lisäksi tilasin lakuja, manteleita, tattaria, Livonsaaren pähkinäistä leipää, rypsiöljyä, kahvisaippuan ja pakuria.

Olen tähän mennessä maistanut päärynöitä, verigreippiä, banaania, sitruunaa, kiiviä, satsumoita, lanttua, salaattia, hapankaalia, paprikaa, kurkkua, lakua, leipää ja tattaria. Kaikki ovat olleet hyvälaatuisia ja etenkin hedelmät tuoksuvat ihanilta. Tilaan varmasti uudelleen Luomukassin kautta, kunhan saan tämän luomuröykkiön ensin kulutettua. En tehnyt tilausta varten hintavertailua, koska tilasin puhtaasti helppouden pohjalta, eli kiireisen ihmisen "kaikki yhdestä paikasta"-periaatteella. Hinnat eivät olleet minusta kuitenkaan hävyttömät, muuten en tietenkään olisi tilannut.

Mahtavaa, että tällainenkin vaihtoehtoinen mahdollisuus on, eli taas kerran up yours K- ja S-market! Vielä pitää hakea voit ja jugurtit ja jotkut muut marketista, mutta tosi monen raaka-aineen saa jo ostettua muuta kautta, mikä on mahtavaa!

Keitto tulisille rakastajille

Tämä keitto on kuulunut arkikeittorepertuaariini jo melko pitkään. Tein sitä ensimmäistä kertaa kolme vuotta sitten ja postasin sen silloin Herkkuruokaan. Keitosta saisi tuhdimman lisäämällä sekaan vaikka tölkillisen mustapapuja. Resepti on alun perin Keni Simolan, Jan Arosen ja Pasi Kokon vuonna 2003 julkaistusta Iskuruokaa-kirjasta, jota en nopealla googlauksella löytänyt enää kuin Huuto.netistä.

4 annosta

2 paprikaa, vihreä ja punainen
1 suolakurkku
100 g maustamatonta tuorejuustoa
ruoho- tai valkosipulia
1 sipuli
2 rkl oliiviöljyä
1 tölkki tomaattimurskaa
1 tl mustapippuria
2 tl tuoretta tai kuivattua basilikaa
1/2 tl chiliä
3 dl vettä

Leikkaa sipuli, paprikat ja suolakurkku pieniksi kuutioiksi. Öljyn lämmettyä siirrä sipuli- ja paprikapalat kattilaan ja paista niitä kevyesti pari minuuttia. Kaada joukkoon tomaattimurska ja vesi. Hauduta viitisen minuuttia ja lisää sitten sekaan mustapippuri, basilika sekä suokakurkut. Anna kiehahtaa, lisää tuorejuusto ja ota kattila pois liedeltä.

Tuorejuusto pehmentää kivasti suolakurkun ja paprikan makua keitossa. Ja makunystyröiden aikuistumisen huomaa viimeistään siitä, että lempipaprikan väristä on tullut vihreä ja suolakurkku tuntuu aina hyvältä idealta keiton sekaan. Silti tuntuu, että tästä keitosta voisi lapsikin tykätä.

Tuorepuuro tattarista

Olen lähiaikoina miettinyt vaihtoehtoja vakkariaamupalalleni, eli kahdelle leivälle ja maustamattomalle jugurtille, jonka sekaan laitan marjoja, hunajaa ja joskus banaania tai mysliä. Aamupala maistuu hyvältä, mutta en saa siitä tarpeeksi vatsantäytettä. Kolme vuotta sitten innostuin raakapuuroista ja postasin pari reseptiä Herkkuruokaan, joten päätin nytkin pitkästä aikaa googlailla raakapuuroreseptejä (ja tuorepuuroja, taitavat tarkoittaa samaa?). Aika paljon tuli kylmiä kaurahiutalepuuroja (ei houkuttele, eivätkä edes ole raakapuuroja, kun hiutaleet on lämpökäsitelty) ja liian suuritöisiä puurovääntöjä vastaan, mutta sitten törmäsin Ruuhkavuoden käsikirjan tattaripuuroon, jota ehtisi tehdä myös arkiaamu minuuttiaikataulussa. Puolitin reseptin ja lisäsin mansikoita puuromassaan, kun puuron maku ilman marjoja oli liian kitkerä jugurttiin tottuneelle suulleni.

2 reilua annosta

1 dl tattarisuurimoita
puoli kourallista kuorimattomia manteleita
puoli kourallista auringonkukansiemeniä
kolme kuivattua, kivetöntä taatelia
vettä
hunajaa
ripaus suolaa
2 dl mansikoita (tai jotain muita marjoja)

Huuhtele tattarisuurimot hyvin siivilässä. Kaada suurimot, mantelit, auringonkukansiemenet ja mantelit astiaan ja lisää vettä niin paljon, että ainekset peittyvät ja vettä on jonkin verran niiden päälläkin. Anna liota yön yli.

Lisää aamulla seokseen hunajaa maun mukaan, n. ruokalusikallinen, ripaus suolaa ja marjat. Surauta seos mössöksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Tarkista maku, kaada puuro lautaselle ja lisää vielä vähän marjoja puuron päälle.

Söin puuron kanssa yhden leivän, pienempiruokaiselle riittäisi varmaan pelkkä puurokin. Ensimmäinen lusikallinen maistui jollain tapaa kuivahedelmiltä ja marjajauheilta. Muistan samanlaisen makufiiliksen muistakin liota pähkinöitä ja mausta hunajalla -safkoista, kyllä huomaa, että olen tottunut makeampaan ja kermaisampaan. Jo lautasellista lusikoidessa puuroon ehti tulla himo, joten nopeasti tällaiseen terveellisempään makuun tottuu. Puuro maistui myös oikeasti puurolle eikä smoothielle, jolta se enemmän näytti. Teen varmasti tätä uudestaan, vaikka pakastemarjojen riittävyyden takaamiseksi en vaihda jugurttia tähän täysin.