Nokkospestoa, pastaa ja eka uppomuna!

Kirjoittelen myöhemmin meidän kokkauskokoontumisen loput reseptit, mutta nyt seuraa jotain ihan muuta. Korkkasin nimittäin hortoilukauteni kykkimällä takapihalta nokkosia pestoa varten. En ole tehnyt nokkospestoa aiemmin, mutta tästä lähtien teen! Pestosta tuli nimittäin lempinokkosruokani. Päätin testata uppomunan samalla kertaa, koska olen pantannut sen kokeilua jännittyneenä jo liian monta vuotta. Henri Alénin ohjevideon avulla homma hoitui helpommin kuin osasin odottaa.

Nokkospesto

n. 5 dl mitallinen nokkosta tiiviisti tumpattuna
2 kourallista pähkinöitä (laitoin cashewpähkinöitä)
1 valkosipulinkynsi
oliiviöljyä sen verran, että pesto tuntuu sopivan notkealta (jos öljyn määrä hirvittää, jatka vesitilkalla)
mustapippuria
0,5-0,75 dl parmesania tai pari ruokalusikallista oluthiivahiutaleita
pari ripsaisua suolaa

Ryöppää nokkoset vedessä, eli laita huuhdellut nokkosenlehdet minuutiksi kiehuvaan veteen. Valuta ja siirrä blenderiin (sekoitushommat hoituvat myös korkeassa astiassa sauvasekoittimen kanssa). Lisää muut aineet ja surauta tahnaksi. Pesto saa jäädä karkeaksi.

Keitä pasta ennen uppomunia, jos haluat munien kanssa täyden työrauhan. Sekoita pesto kuuman pastan joukkoon.

2 uppomunaa

2 munaa
väkiviinaetikkaa
vettä

Riko munat mukeihin. Mittaa vesi kattilaan ja mittaa pikkukippoon väkiviinaetikkaa odottamaan seuraavaa vaihetta, älä sekoita sitä veteen vielä. Etikkaa tarvitaan 0,7 dl vesilitraa kohden. Itse mittasin 1,5 l vettä ja vajaan desin etikkaa.

Laita vesikattila kiehumaan. Anna veden kiehua hiljaksiin hetki, jotta veden happikuplat vähenevät eikä uppomunista tule rokonarpisia. Kun kuplia on vähemmän, lisää etikka veteen. Pyöräytä vesi kauhalla liikkeelle kattilassa ja lisää ensimmäinen muna veteen, aivan veden pinnalta. Pyöräytä kauhalla rauhallisesti uudelleen, jotta vesi pysyy liikkeessä. Lisää toinen muna. Älä panikoi, vaikka munat näyttävät välillä kietoutuvan yhteen, kyllä ne irti pysyvät, kun pidät veden kauhan avulla rauhallisessa pyörimisliikkeessä. Munien kypsentymisaika on makuasia. Henry Alén sanoo 2 minuuttia, itse pidin 3-4 minuuttia. Nosta valmiit munat reikäkauhalla vedestä. Ripsauta valmiiden munien päälle hieman suolaa.

No huh huh kuinka hyvää oli! Siitä huolimatta, että lorautin vahingossa väkiviinaetikkaa pestonkin joukkoon... Tästä ruuasta tuli kyllä uusi suokkari juuri tähän sesonkiin, kun suomalaisia ei-kasvihuoneessa kasvatettuja vihanneksia ei vielä paljon ole. Ja olipa halpaa!

Vegaaninen kaalilaatikko

Sain tämän vegaanisen kaalilaatikkoreseptin Tiinalta viitisen vuotta sitten ja postasin sen aikoinaan Herkkuruoka-blogiin. Syön kyllä lihaisaa kaalilaatikkoa jos sitä jossain tarjotaan, mutta omassa keittiössä valmistuu aina tämä vegaaninen versio. Tätä laatikkoa on tarjottu lihisteillekin menestyksekkäästi.

1/2 – vajaa 1 kaalikerä
3 dl kuivaa soijarouhetta
1 dl kuivia punaisia linssejä
1 sipuli
5 dl kaurakermaa
1 rkl meiramia
mustapippuria (pyöräytin myllystä 20 kääntöä)
2 tl suolaa

Suikaloi kaali ja pilko sipuli. Kuullota silppuja ja soijarouhetta öljyssä tai voissa pannussa tai kattilassa, yhdessä tai erikseen. Jos on pieni astia niin tee homma parissa erässä.

Sekoita kaali-sipuli-soijarouheseokseen huuhdellut punaiset linssit, mausteet ja kaada päälle kaurakerma. Lykkää laatikko uuniin ja kypsennä 175-200 asteessa tunnin verran. Älä paista liikaa, ettei laatikko kuivu.

Ei mikään kaunein ruoka, mutta halpa ja erittäin hyvä! Tällä kertaa linssien ja soijarouheen määrät menivät sekaisin, mutta ei haitannut lopputulosta, eli soveltaa voi miten tykkää.

Kookos-linssipata

No mutta, tervehdys yli yhdeksän kuukauden hiljaiselon jälkeen! Juuri tämän pituiselle hiljaisuudelle ei ole mitään sen kummempia selityksiä kun että ei ole ollut fiilistä. Mut nyt tein uudenvuodenlupauksen, aion alkaa taas postailemaan reseptejä. Aloitetaan kookos-linssipadalla, jonka reseptin olen kirjoittanut joskus ylös, mutta ei aavistustakaan mistä.

4-6 annosta

3 dl vihreitä linssejä
1 prk (400 ml) kookosmaitoa
1 punainen paprika (makea suippopaprikakin käy)
1 sipuli
1 chili (laitoin puolisen teelusikallista kuivattua)
1/2 dl ruokaöljyä
3 rkl tomaattipyrettä
2 tl kardemummaa
1 rkl garam masalaa tai currya
1 tl suolaa
5 dl appelsiinimehua
tuoretta korianteria

Halkaise paprika, poista siemenet ja leikkaa reiluiksi paloiksi. Kuori ja hienonna sipuli. Viipaloi chili.

Kuumenna öljy padassa. Kypsennä paprikaa, sipulia ja chiliä muutama minuutti. Lisää tomaattipyre, kardemumma, garam masala (tai curry) ja suola. Hauduta miedolla lämmöllä taas muutama minuutti.

Lisää linssit, kookosmaito sekä mehu ja sekoita. Anna padan porista kunnes linssit ovat kypsyneet, eli n. 20 minuuttia. Tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa ja tilkka vettä. Viimeistele reilulla nipulla tuoretta korianteria.

Haaveilin ihanasta naan-leivästä tai rieskasta, jonka kanssa soosi olisi päässyt parhaiten oikeuksiinsa, mutta niin vaan keitin ohraa kun ei muuta ollut. Tuore korianterikin oli kaupasta loppu, voi voi sentään.

Edit.
Haa, mies keksi seuraavana päivänä, että lämmitetään kastike pannulla ja rikotaan muutama kananmuna sekaan. Tuli ihan superhyvää, oikeastaan parempaa kuin eilen! Saksin messiin vielä pakastettua persiljaa.

Punajuurisämpylät

Päätin leipoa punajuurisämpylöitä kurpitsakeiton kaveriksi (postaan keittoreseptin myöhemmin). Ihan mukavasti jaksoi arki-iltana alkaa vaivata taikinaa, kun ei ollut muitakaan velvollisuuksia. Olen postannut tämän reseptin Herkkuruoka-blogiini viitisen vuotta sitten.

18 pientä tai 9 isoa sämpylää

150 g punajuurta
2 1/2 dl vettä
1/2 tl suolaa
n. 6 ½ dl jauhoja (sämpylä/vehnä/speltti/graham/hiivaleipäjauhoja)
½ pss kuivahiivaa
½ dl sulatettua voita (vegaaniseen vesioon Sinistä Keijua)

Kuori ja raasta punajuuret. Lisää kulhoon noin kädenlämpöinen vesi (42 astetta), suola ja puolet jauhoista, joihin on sekoitettu kuivahiiva. Sekoita tasaiseksi. Lisää loput jauhot ja sulatettu voi. Alusta taikinaa, kunnes se irtoaa käsistä ja kulhon reunoista. Kohota taikinaa leivinliinan alla, kunnes se on kaksinkertainen.

Leivo haluamasi muotoisia sämpylöitä. Kohota vielä pellillä noin 15 minuuttia. Paista punajuurisämpylät 200-asteisessa uunissa 15 minuuttia.

Taikina on iso mansikkapurkka

Laitoin yliannostuksen punajuurta ja sehän olikin hyvä ratkaisu, koska sämpylöistä tuli kosteampia. Punajuurihan ei näissä paljon maistu, mutta väri on paras ja tietty tuoreet sämpylät ovat aina hyviä!

Nokkosesta keittoa ja sipsejä

Tämän vuoden ilmaisten tuoretuotteiden kahminta alkoi nyt! Toisinaan melko aneemisena tyyppinä kerään itse mielelläni nokkosta, koska nokkonen sisältää seitsemän kertaa enemmän rautaa kuin Kippari-Kallen suokkari pinaatti. Nokkonen on nyt parhaimillaan, kun lehdet ovat vielä pieniä eikä nokkonen ole kukkinut. Nokkosen keräämiseen löytyy paljon opastusta netistä, kuten Uuden Mustan nokkosenmetsästysopas.

Tein kevään ekasta nokkossatsista muutama vuosi sitten Herkkuruoka-blogissa postaamaani maidotonta nokkossosekeittoa ja sipsejä, joita en ollut aiemmin kokeillutkaan. Keitto oli miedomman makuista kuin muistin, jopa pehmeää ja ehdottoman freesiä. Sipseistä taas tuli ehkä vähän liian vahvoja mun makuun. Mulla on vielä opeteltavaa nokkosen kanssa, koska yleensä nokkosruuat maistuvat musta liian vahvoilta.

Nokkossosekeitto paistetuilla siitakesienillä, 3 annosta

n. 200 g nokkosta (eli kaiketi vajaa pari litraa)
2 pientä sipulia tai yksi isompi pilkottuna
voita/öljyä freesaukseen
7 dl kasvislientä
½ dl kaurakermaa
mustapippuria
suolaa
tuoretta minttua

rasiallinen siitakesieniä (Pirkalla on näpsä 100 g luomusiitakerasia)

Ryöppää nokkoset ensin, eli toimi seuraavasti. Huuhtele nokkoset lävikössä. Kippaa ne kattilaan kiehuvaan veteen ja kiehauta nopeasti, jolloin ne pehmenevät ja muuttuvat kirkaan vihreiksi. Älä keitä! Kaada nokkoset uudestaan lävikköön ja huuhtele pikaisesti, puristele enimmät vedet pois.

Freesaa ryöpättyä nokkosta ja sipulia kattilassa rasvan kanssa. Lisää kasvisliemi, suola sekä mustapippuri ja anna porista kymmenisen minuuttia miedolla lämmöllä. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lorauta joukkoon kaurakerma, lisää minttu ja terästä vielä mustapippurilla ja suolalla jos siltä tuntuu.

Pilko sienet ja ruskista ne voissa tai öljyssä pannulla. Kippaa sienet lautasille keiton päälle.

Nokkossipsit

nokkosta
½–1 ½ dl öljyä
sormisuolaa

Kuumenna öljy korkeareunaisessa pannussa. Pudota yksi nokkosenlehti pannulle. Kun öljy alkaa kuplia nokkosen ympärillä, öljy on tarpeeksi kuumaa. Kippaa nokkosenlehdet öljyyn ja anna niiden paistua vajaa pari minuuttia. Älä kaada isoa erää kerralla, jotta lehdet eivät jää klimpiksi, mutta lehdet saavat mennä vähän toistensa päälle, ei tarvitse erotella. Poimi paistuneet lehdet reikäkauhalla talouspaperin päälle kuivumaan ja lisää heti sormisuolaa lehtien päälle (itse odottelin vähän liian kauan ja lehdet ehtivät kuivua sen verran, ettei suola tarttunut niihin enää niin hyvin).

Tein sipsit ihan pienistä lehdistä ja jätin niihin laiskuuksissani varretkin. Kannatti, koska varsista sai hyvin poimittua heiveröidet lehdet suuhun. Pitää kokeilla seuraavaksi isompien lehtien kanssa, jotta lopputulos on vieläkin sipsimäisempi. Rasvaisilta maistuivat, joten hyvin upposivat grilliruuan kanssa naposteltavina. Seuraavaksi tekee mieli nokkoslettuja ja -sämpylöitä!

Silakkapihvit ja perkuuhommia

Oletko tehnyt silakkapihvisi valmisfileistä? Jos olet, suosittelen ostamaan kokonaisia silakoita ja tutustumaan niiden perkaamiseen, mikä on oikeasti suht helppoa, vaikkakin sotkuisaa puuhaa. Maku on nimittäin niin eri tasoa ja suutuntuma myös.

Itse toimin tällä kertaa vain apukokkina ja siksipä teen tästä hieman suurpiirteisemmän reseptipostauksen kuin yleensä, kun en itse ole ollut joka vaiheessa mukana.

Parempi puoliskoni oli huomannut silakkatarjouksen ja päättänyt valmistaa paistettuja silakoita.  Hän oli kaivanut esiin tämän reseptin, jota sitten mukaili tekemällä täytteen sipulista, valmiista remoulade-kastikkeesta (suurin piirtein puoli purkkia), sipuli-ruohosipuli sulatejuustosta (1/4 paketista). Silakkaa oli ostettu reilu kilo, n. 1,1 kg.

Koska olemme molemmat einessukupolvea, joka on lämmittänyt välipalaksi roiskeläppää mikrossa, ei kukaan ollut opettanut ikinä silakan perkuuta. Onneksi nykyaikana vastaus löytyy YouTubesta ja vieläpä (mikro)lapsuuden sankarin*, Jaakko Kolmosen, opastamana! Vitsi miten hyvä video! Tykkään tosta Kolmosesta kyllä tosi paljon!




Silakan perkaamisesta pääsi tämän avulla mielestäni suht nopeasti jyvälle ja tietysti homma parani kun muutaman sai peratuksi. Kannattaa myös testailla, sopiiko omaan käteen parhaiten sakset vai veitsi vai ottaako oikein old-school -tyylillä paljain käsin. Sotkuisuudesta huolimatta tämä askare ei ällöttänyt tai pänninyt, oli oikeastaan aika terapeuttista tämmöinen puuhastelu.

Jaakko Kolmosen hengessä suosimme tietysti suomalaiskansallista kausiruokaa silakan kylkeen: tein perunamuussin lantun kera, suhteessa 5 perunaa, 1 lanttu. Juuresmuusiinhan voi laittaa ihan mitä vaan, joten tämä vinkkinä niille, joilla juurekset ovat nahistumispisteessä jääkaapin perukoilla, tai ei tiedä mitä palsternakalla voi tehdä. Lantun laitoin palasina keittymään ennen perunanpaloja, niin kovempana kaverina se ehti pehmenemään pidempään. Ja tietysti loraus (täys)maitoa, hieman keitinvettä, reilu nokare margariinia tai voita sekä suolaa. Ja survimella ihanan kökkäreiseksi muusiksi. Avot! Oli hyvvää ja halpaa; hintaa kertyi tälle aterialle varmaan yhteensä alle 5 euroa, joten opiskelija, suosi silakkaa ja juureksia!

Meillä hulluteltiin edullisen aterian päälle vielä ei-edullisella oluella, joka tasattiin nätisti puoliksi. Kyseessä oli tsekkiläinen tumma lager, Bohemia regent. Hassua kyllä, en olisi ajatellut tumman oluen sopivan kevyen kalaruoan kanssa näin hyvin, mutta päädyn suosittelemaan, natsasi näihin makuihin oikein kivasti.

*Jep, olen nähnyt lapsena Jaakko Kolmosen Korkeakosken Koskentorilla esittelemässä ruoanlaittotaitojaan ja täähän on ollut tietysti ihan tähtihetkiä 80-luvun lapsella. Jotenkin silloin oli paremmat idolitki. ;)

Keitto tulisille rakastajille

Tämä keitto on kuulunut arkikeittorepertuaariini jo melko pitkään. Tein sitä ensimmäistä kertaa kolme vuotta sitten ja postasin sen silloin Herkkuruokaan. Keitosta saisi tuhdimman lisäämällä sekaan vaikka tölkillisen mustapapuja. Resepti on alun perin Keni Simolan, Jan Arosen ja Pasi Kokon vuonna 2003 julkaistusta Iskuruokaa-kirjasta, jota en nopealla googlauksella löytänyt enää kuin Huuto.netistä.

4 annosta

2 paprikaa, vihreä ja punainen
1 suolakurkku
100 g maustamatonta tuorejuustoa
ruoho- tai valkosipulia
1 sipuli
2 rkl oliiviöljyä
1 tölkki tomaattimurskaa
1 tl mustapippuria
2 tl tuoretta tai kuivattua basilikaa
1/2 tl chiliä
3 dl vettä

Leikkaa sipuli, paprikat ja suolakurkku pieniksi kuutioiksi. Öljyn lämmettyä siirrä sipuli- ja paprikapalat kattilaan ja paista niitä kevyesti pari minuuttia. Kaada joukkoon tomaattimurska ja vesi. Hauduta viitisen minuuttia ja lisää sitten sekaan mustapippuri, basilika sekä suokakurkut. Anna kiehahtaa, lisää tuorejuusto ja ota kattila pois liedeltä.

Tuorejuusto pehmentää kivasti suolakurkun ja paprikan makua keitossa. Ja makunystyröiden aikuistumisen huomaa viimeistään siitä, että lempipaprikan väristä on tullut vihreä ja suolakurkku tuntuu aina hyvältä idealta keiton sekaan. Silti tuntuu, että tästä keitosta voisi lapsikin tykätä.

Pikkumunakkaat

Yksi mun lempiblogeista on nykyään Suvi sur le vif, jossa on ihan superkauniita kuvia, pääosin bloggaajat upeasta kodista ja herkullisen näköisistä safkoista. Luin juuri Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirjaa, josta himoitsin erilaisia munaruokia, joten Suvin blogin Oeufs en cocotte -munakkaan resepti (ja kuva!) nostatti heti veden kielelle. Resepti vaikutti nerokkaalta, koska annosmunakkaaseen voisi kipata vaikka edellispäivän ruokajämät, eikä valmistus kestä kauan.

Tiina osallistuikin jo kananmunareseptikisaan Vaahterasiirappitortulla, joten tyydyn osallistumisen sijaan vinkkaamaan muille bloggaajille, että reseptikisaan voi osallistua Karppisiskojen blogissa 3.3. asti. Voittajalle on luvassa 150 euron lahjakortti keittiövälineiden nettikauppaan Heiroliin!

Oeufs en cocotte (kahdelle)

2 kananmunaa
(purkki) crème fraîchea (itse käytin pikkupurkin maustamatonta tuorejuustoa)
haluamasi täytteet
suolaa ja mustapippuria

Tarvitset kaksi pientä uuninkestävää kulhoa ja isomman uunivuoan, johon tehdään vesihaude. Sekoita crème fraîcheen mukaan aavistus suolaa ja rouhittua mustapippuria (sekä sitruunankuorta, jos käytät lohta.) Annostele lusikallinen crème fraîchea kulhojen pohjalle. Hienonna käyttämäsi raaka-aineet. Itselläni oli kaappi aika tyhjänä, joten laitoin täytteeksi aurinkokuivattuja tomaatteja, edamia ja persiljaa. Riko kananmunat (rikkomatta keltuaista) kulhoihin täytteiden päälle ja annostele vielä lusikallinen crème fraîchea päälle.

Aseta pikkukulhot uunivuokaan ja kaada kuumaa vettä noin puoliväliin kulhoja. Aseta varovasti 180 asteiseen uuniin ja anna kypsyä noin 10 minuuttia, kunnes valkuainen on hyytynyt. Varo kypsentämästä liikaa tai ruoan pehmeys katoaa.

Syö lämpimänä ja ripottele pinnalle mustapippuria ja sormisuolaa vuokien päälle. Munakkaan seuralaiseksi sopii paahdettu leipä, itse söin paahtimesta pompanneen ruisleivän.

Olen vasta äskettäin tottunut tällaiseen löysempään munakkaaseen, tämä meni hyvin alas. Sunnuntai maistui jotenkin elegantimmalta, kuin perinteinen kaksi leipää ja jugurtti. Aloin heti ideoida variaatioita, kuten chorizo-munakas tai papumuhennos-munakas. Tai sienisalaattimunakas tai uunijuuresmunakas. Nerokas tähteiden jalostusruoka kerrassaan!

Muoksista: Tässä vielä eräänä toisena viikonloppuna valmistettu savulohimunakas. Superhyvää tämäkin, ja tällä kertaa annoin munakkaiden olla hetken pidempään, jolloin keltuainen kiinteytyi vähän enemmän.

Suppilovahvero-kaalikeitto

Härkäpapua sarvista -kirja sai minut pari vuotta sitten kiinnostumaan lähiruuasta. Suomestahan löytyy vaikka mitä! Siis raaka-aineita, suomalaisesta ruuastahan tuntuu suuri osa olevan ulkomaista alkuperää, kuten Pauliina Siniauer Nyt-liitteen artikkelissaan kirjoitti. Tässä reseptissä kaikki voi olla suomalaista kesällä ja talvellakin, jos vaihtaa purjon punasipuliin ja jättää tomaatit laittamatta. No okei, suomalaista valkosipulia voi olla vähän hankala saada myös talvella, ellei ole esim. omia.

Sellainen vinkki kirjan reseptissä oli, että jos keitto tehdään kuivatuista sienistä, niitä pitää liottaa vedessä 5–10 minuuttia, nostaa pois ja käyttää liotusvesi keiton liemenä. Kuivasienet lisätään samaan aikaan sipuleiden kanssa.

n. 6 annosta

5 dl tuoreita tai kuivattuja suppilovahveroita
2 rkl öljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 porkkana
200 g keräkaalia
20 cm purjoa tai talvella punasipuli
4 perunaa
(2 tomaattia)
1 l vettä (itse laitoin varmaan puoli litraa enemmän)
2 suolakurkkua
tuoretta tilliä tai 1 tl kuivattua

Kuori sipuli ja valkosipuli ja hienonna molemmat. Huuhtele purjon varret, koska niissä on usein multaa sisässä. Leikkaa porkkana ja purjo tikuiksi tai ohuiksi viipaleiksi, suikaloi kaali ja leikkaa perunat, tomaatit ja suolakurkku pieniksi paloiksi.

Kuumenna pata tai paksupohjainen kattila. Lisää sienet ja kypsennä niitä omassa nesteessään, kunnes pannu on melko kuiva.

Lisää öljy sekä sipuli- ja valkosipulihakkelus pataan. Kuullota muutama minuutti. Lisää porkkanatikut ja kypsennä välillä sekoittaen pari minuuttia. Lisää kaali, perunat, purjo, tomaatit ja vesi.

Keitä kannen alla, kunnes perunat ovat kypsiä. Lisää lopuksi suolakurkku. Leikkaa tuoretta tilliä keiton pinnalle. Maista keittoa ja lisää tarvittaessa suolaa.

Keitto vähän arvelutti etukäteen, koska suppilovahverokeittoon kuuluu mielestäni smetana tai kerma. Mutta hahaa, pehmeän makuista suppiskeittoa voi tehdä kirkaanakin! Hyvää oli, vihanneskeittomaista. Hailakan suomalaisen väristä, sopi ainakin meidän arkiruokapöytään.

Beluga-linssikastike

Oon jumittunut arkiruuissa pyhään kolminaisuuteen linssit-pavut-juurekset, mutta eikös se ole ihan jees näin talviaikaan. Juurekset ovat hyvälaatuisia ja erittäin hyvän hintaisia verrattuna vaikka "tuoreisiin" tomaatteihin. Tällä kertaa päätin tehdä kolme ja puoli vuotta sitten kokkaamaani linssikastiketta, kun ei noita keittojakaan aina jaksa.

n. 5 annosta

2 dl mustia eli beluga-linssejä
6 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2 rkl oliiviöljyä
2 isoa sipulia silputtuna
(4 valkosipulinkynttä murskattuina)
½ tl mustapippurirouhetta
puolikkaan sitruunan mehu
4 dl (soija/kaura/manteli)kermaa
soijakastiketta maun mukaan (= kuinka suolaista haluat)
1 dl tuoretta persiljaa tai korianteria silputtuna

Keitä beluga-linssit kattilassa veden ja kasvisliemikuution kanssa kypsiksi (noin 20 minuuttia). Silppua sipulit (ja murskaa valkosipulit) ja kuullota ne isossa paistinpannussa oliviiöljyssä pehmeiksi. Lisää sekaan kypsät linssit, sitruunamehu, mustapippurirouhe ja sekoita. Anna kypsyä viitisen minuuttia. Lisää sitten kerma ja keittele sen aikaa miedosti kiehuen, että suurin osa kermasta on imeytynyt ja haihtunut. Tarkista maku ja lisää soijakastiketta joukoon makusi mukaan. Viimeistele herkku tuoreella persiljalla tai korianterilla.

Syötiin kastike ohran kanssa ja seuraavana päivänä ennakkoluulottomasti spaghetin kanssa. Hyvin maistui molemmilla kerroilla, perusjeppis arkiruokaa.

Kaalista keittoa ja piirakkaa (jotka eivät menneet niin kuin Strömsössä)

Selasin vanhaa Maalla-lehteä (6/2012) ja silmään osui hyvännäköinen sieni-kaalipiirakkaresepti. Päätin ostaa samalla kertaa vähän enemmän kaalia, kun pienellä penkomisella löytyi vielä tämä herkullisen näköinen mausteisen kaalikeiton resepti Lunni leipoo -blogista.

Noh, eka mokailin keiton kanssa. Lunni-blogin kaunis kirkas keitto on jauhelihaversio ja itse päädyin korvaamaan lihan punaisilla linsseillä, kuten blogissa vinkataankin. Täten keitosta tuli sameaa ja hernekeittomaista. Maku oli jees, ja ulkonäkökin olisi ollut kauniimpi jos linssit olisi keittänyt erikseen. Pitää koklata seuraavaksi vihreillä linsseillä, jotka eivät mössöönny kuten punaiset. Makukin oli jees, tosin luulen että tykkäisin jauhelihaisesta keitosta enemmän.

Seuraavaksi vuorossa oli piirakka, johon ei riittänyt neljättä kananmunia voiteluun (eli ei kaunista kiiltävää pintaa), sulatin voitaikinaa liikaa ja pyöritin siitä pallon, joka muuttui tahmeaksi liiskaksi ja oli vaikea kaulita. Voitelin piiraan voisulalla, joka piti laittaa vasta paistamisen jälkeen. Joka tapauksessa piirakka oli hyvää, vaikka sen valmistus olikin yhtä vääntöä.

Mausteinen kaalikeitto, 6–8 annosta

½ kg varhaiskaalia
2 sipulia
1 porkkana
2 rkl öljyä
2 dl punaisia linssejä
1–1 ½ litraa vettä
1 tl chilijauhetta
2 tl juustokuminaa
2 tl paprikajauhetta
2–3 tl suolaa
mustapippuria

Huuhtele linssit lävikössä. Silppua sipuli, kaali ja porkkana pieneksi silpuksi. Kuullota silppua isossa kattilassa öljyssä, lisää vesi, linssit ja mausteet. Anna poreilla kannen alla hiljalleen puolisen tuntia, maista ja lisää mausteita tarvittaessa. Ripottelin pinnalle vielä kuorimattomia seesaminsiemeniä.

Sieni-kaalipiirakka

500 g pakastettua lehti- tai voitaikinaa

täyte
400 g kaalia
1 rkl öljyä
1 sipuli silputtuna
1 l suppilovahveroita, tatteja, kanttarelleja tai siitakesieniä
1 tl suolaa
½ tl mustapippuria
3 keitettyä kananmunaa
100 g voita
½ dl hienonnettua tilliä

voiteluun
1 kananmuna
2 rkl seesaminsiemeniä
25 g voita

Leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi, hauduta öljyssä pehmeäksi ja kippaa lautaselle odottamaan. Puhdista ja pilko sienet. Paista sipulisilppua ja sieniä pannulla kunnes neste on haihtunut ja sipuli hieman pehmennyt. Mausta suolalla ja pippurilla.

Sekoita haudutettu kaali ja sieniseos keskenään suuressa kulhossa. Hienonna kananmunat ja lisää ne ja voi lämpimään kaali-sienitäytteeseen. Anna voin sulaa ja sekoita täyte tasaiseksi. Jäähdytä. Lisää vielä hienonnettu tilli täytteeseen.

Kaulitse voitaikinasta kaksi levyä, joista toinen on hiukan suurempi. Taikinasta riittää hieman uunipeltiä pienempään piirakkaan. Aseta suurempi levyistä leivinpaperin päälle uunipellille. Levitä täyte taikinan päälle, jätä muutama sentti reunoista täyttämättä. Aseta pienempi taikinalevy täytteen päälle ja käännä alemman levyn reunat napakasti piirakan päälle.

Voitele piirakka kananmunalla ja ripottele pinnalle seesaminsiemeniä. Paista uunissa 225 asteessa noin 20–25 minuuttia. Voitele lämmin piirakka vielä voisulalla ja anna vetäytyä leivinliinan alla. Tarjoile lämpimänä tai haaleana.

Papu-pinaatticurry ja tofu-pinaattiperunat

Kinkut ja laatikot ajoivat hipimpien safkojen pariin viime vuoden viimeisiksi päiviksi. Ohjeet löytyivät muovitaskusta, johon leikkaan ja kopsaan kiinnostavia reseptejä lehdistä ja lainakirjoista. Ei siis hajuakaan mistä reseptit ovat peräisin, lähdeviittaus ei tässä yhteydessä ole mun vahvuus.

Papu-pinaatticurry, 4 annosta

2 rkl öljyä
1 sipuli
1 punainen paprika
2 rkl mietoa tai tulista currytahnaa
2 tlk (á 420 g / 280 g) ruskeita tai valkoisia papuja
1 ½ dl vettä
1 kasvisliemikuutio
400 ml kookosmaitoa
150 g (pakaste)pinaattia

Kuumenna öljy korkeareunaisessa paistinpannussa. Kuori ja hienonna sipuli, paloittele paprika. Paista kasviksia öljyssä muutama minuutti. Lisää currytahna ja jatka paistamista minuutin verran.

Valuta liemi pavuista ja huuhtele ne. Lisää pannulle vesi, liemikuutio, kookosmaito, pavut ja pinaatti. Hauduta ilman kantta 10 minuuttia. Tarjoa keitetyn ohran kanssa.

Tofu-pinaattiperunat, 3–4 annosta

4 isoa kiinteää perunaa
1 tl suolaa
250 g tofua kuutioituna
2 rkl öljyä
1 rkl soijakastiketta
½ tl paprikajauhetta
1 iso sipuli pilkottuna
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
½ paprika pilkottuna
½ tl rouhittua mustapippuria
½ tl chilijauhetta
1 rkl sitruunamehua
½ tl timjamia
½ tl meiramia
150 g (pakaste)pinaattia
suolaa

Höyrytä suolalla maustetut perunat kattilassa puolikypsiksi. Voit myös keittää perunat suolalla maustetussa vedessä. Kun perunat ovat kypsyneet, kuori ja pilko ne kuutioiksi. Paista tofu pannulla öljyssä soijakastikkeen ja paprikajauheen kanssa. Kun tofukuutiot ovat kauniin ruskeita, siirrä ne lautaselle odottamaan.

Paista sipuli, valkosipuli ja paprika korkeareunaisessa pannussa, lisää mukaan perunakuutiot. Mausta mustapippurilla, chilillä, sitruunamehulla ja yrteillä. Lisää pinaatti ja anna pehmetä kannen alla. Varo rikkomasta perunoita!

Kun pinaatti on pehmennyt, sekoita ja lisää lopuksi tofukuutiot. Tarkista maku ja lisää vielä suolaa sen verran kun hyvältä tuntuu.

Hyvin maistui vihreämmät ja lihattomat safkat. Curry oli mukavan kookoksista (en muuten tykkää kookoksesta kuin kookosmaitona ruuassa ja ehkä jossain sorbetissa) ja perunasetti taas sopivan spydärimäistä. Ehkä sitruunamehua olisi voinut tujauttaa enemmänkin. Paistoin seuraavana päivänä tofu-pinaattiperunat pannulla ja rikoin joukkoon kahden suolalla ja mustapippurilla maustetun kananmunan mössön, jonka annoin hyytyä pannulla. Hyvä tuhdinnus!

Turkkilainen morsiuskeitto

-20 astetta ulkona saa ruuanlaittofiiliksen kääntymään tuhteihin ja lämmittäväiin keittoihin.Tämä setti on yksi keittiömme vakkari-arkikeitoista ja Herkkuruuastakin tuttu. Bulgur tuo sopivaa tuhtiutta keittoon, minttu ja paprika taas kivaa vaihtelua perus linssikeiton makuun.

4-8 kynttä valkosipulia
1 iso sipuli
öljyä
1–3 tomaattia (koostaan riippuen)
3 rkl tomaattipyreetä
3 rkl paprikajauhetta tai paprikatahnaa (etnokaupoista)
3 dl punaisia linssejä
1 ½ dl bulguria (tai riisiä)
kasvisliemikuutio
vettä
suolaa ja mustapippuria
1–3 rkl minttua (maun juju on tässä ja paprikassa)
(chilijauhetta)

Sattumatahnaan:
Keijua, minttua, paprikajauhetta

Lisukkeeksi:
sitruunanlohkoja (jos ei ole, lisää keittoon lopuksi sitruunamehua)

Pilko sipulit ja tomaatti. Kaada kattilan pohjalle öljyä, lisää pilkotut valkosipulit ja sipuli. Kuullota pieni hetki, lisää sitten paprikajauhe/-tahna ja hetken päästä myös tomaattipyre. Pyörittele hetki ja lisää sitten tomaatit, linssit, bulgur, vesi, kasvisliemikuutio, mustapippuri ja minttu. Keitä noin kymmenen minuuttia, kunnes linssit ja bulgur ovat kypsiä, maista ja lisää tarvittaessa suolaa. Chili sopii myös hyvin sekaan.

Sulata keiton poristessa jötkäle keijua paistinpannulla ja lisää siihen minttua ja paprikaa. Tästä nostetaan voisilmän tapainen keiton pinnalle. Tarjoa lisänä sitruunaa, sen raikkaus tuo keiton maut hyvin esille!

Tein keittoa jo jonkin aikaa sitten, jolloin kesästä oli vielä minttua jäljellä. Sain näin ekaa kertaa testattua myös sattumatahnaa. Hyvin toimi, vaikka keitto maistuu ilman tahnaakin.

Juurespataa ja kermassa haudutettua ruusukaalia

Tein juurespataa ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten syksyllä ja postasin sen silloin Herkkuruokaan. Ajattelin, että tämä on tällainen viikonloppuruoka, kun sen pitää olla uunissa vajaan tunti. Todellisuudessa syödään tätä yleensä arkisin, koska padasta riittää sapuskaa niin moneksi päiväksi. Sunnuntaiaterian lisäksi alkuviikkokin on siis pelastettu hellan vieressä hikoilulta.

Juurespadan kanssa syötiin ekana iltana kermassa muhitettua ruusukaalia. Se on ruokalaji, joka sai mut rakastumaan ruusukaaliin, ihan törkeän hyvää! Resepti on alunperin Eeva Kolun jo edesmenneestä Voisilmäpeliä-blogista.

Juurespata, 6–8 annosta

400 g porkkanoita
600 g punajuurta
300 g kiinteitä perunoita
200 g lanttua
1 punasipuli
1 l vettä
(loraus punkkua)
2 kasvisliemikuutiota
2 rkl hunajaa (vegaaniseen versioon tilkka agavesiirappia)
1–2 tl harissa-tahnaa
n. 3 tl suolaa
2 dl soijarouhetta
tarjoiluun smetanaa (tai jugurttia ja majoneesia sotkettuna soosiksi, vegaanisilla tuotteilla vegaaniversio)

Kuori juurekset ja paloittele suupaloiksi. Ruskista kasvikset padassa pienissä erissä. Lisää vesi, murennetut liemikuutiot ja mausteet. Sekoita ja nosta pata 180-asteiseen uunin keskitasolle 20 minuuttiksi ilman kantta. Kääntele sen jälkeen soijarouhe hyvin sekaan ja kypsennä vielä 30 minuuttia kansi padan päällä.

Kermassa haudutettua ruusukaalia, 2–3 annosta lisukkeeksi

400 g ruusukaalia
1 rkl voita (vegaaniseen versioon sinistä Keijua)
1 ½ dl kuohukermaa (itse laitoin 2 dl kaurakermaa, sama vegaaniseen versioon)
1 rkl sitruunamehua
suolaa

Poista ruusukaaleista päällimmäiset lehdet ja kanta. Leikkaa ensin päätypala pois, sen jälkeen halkaise ruusukaali ja leikkaa molemmasta puolikkaasta kanta pois V:n mallisella viillolla. Leikkaa ruusukaalit 4 lohkoon.

Kuumenna voi pannussa (jos ei ole niin kattilakin käy) ja lisää ruusukaalit, kuullota niitä minuutti tai pari. Kaada joukkoon kerma, pienennä levyä sen verran, että kerma juuri ja juuri hiukan poreilee, ja laita kansi päälle. Hauduta kunnes kerma on imeytynyt ruusukaaleihin ja niistä on tullut pehmeitä. Tähän menee n. 20–30 minuuttia, kannattaa kuitenkin tarkkailla ettei lämpötila ole liian korkea, jolloin kerma kiehuu liikaa ja haihtuu liian nopeasti. Kerma saa kuitenkin hiukan tummua ja imeytyä kaaleihin ihan kokonaan.

Kun ruusukaalit ovat tarpeeksi pehmeitä ja kerma kokonaan imeytynyt, lisää suola ja sitruunamehu. Tarjoile heti, ruusukaalit ovat parhaimmillaan kun ne eivät pääse jäähtymään.

Kuvittele ylläolevat kuvat viileiksi Hipstamatic-kuviksi, ne eivät todellakaan ole sitä. Juurespadassa yksi parhaista jutuista on liemi, se on tosi herkullinen. Ja ruusukaaleihin jäi taas himo, pitää varmaan muhitella tuota sörssöä pian uudestaan.

Linssi-tofukeitto

Kiireisten viikkojen pelastus on megakattilallinen keittoa, jota voi kauhoa muutaman päivän putkeen ja samalla hymistellä, kun ei sortunut kiireessä pikaruokaan. Tarkoituksenani oli tehdä Lämmittävä linssi-tofukeitto Tofukeittokirjan ohjeen mukaan, mutta loppujen lopuksi mokailin raaka-ainaiden kanssa niin paljon, että keitosta syntyi vähän erilainen versio ja sitä tuli enemmän kuin ohjeessa. Keiton kanssa syötiin suolaisia muffinsseja ja omenachutneya.

6–8 annosta

3 dl vihreitä linssejä
1 pkt marinoitua tofua
2 porkkanaa
2 tosi pientä bataattia tai 1 keskikokoinen
2 sipulia
1 ½ l vettä (ja lisääkin, jos keitto tuntuu liian paksulta)
1 prk tomaattimurskaa
1 rkl mietoa currya
2 tl suolaa tai maun mukaan
1 rkl tahinia (unohdin tämän, mutta kannattaa varmasti kokeilla!)

Huuhtele linssit ennen keittämistä. Keitä niitä noin 20 minuuttia ja huuhtele vielä kylmällä vedellä. Paloittele vihannekset ja pane ne kiehuvaan veteen (tuo 1 ½ l vettä raaka-ainelistassa).

Paloittele tofu. Lisää kiehuvien kasvisten joukkoon esikeitetyt linssit, kuutioitu tofu ja kaikki muut ainekset, paitsi tahini. Hauduta noin puoli tuntia.

Tahini palaa herkästi pohjaan, joten lisää se vasta ennen tarjoilua.

Kuvassa keitto marraskuulle tyypillisessä kelmeässä keinovalossa. Keitosta tuli tosi hyvää ja täyttävää, jaksoi syödä mukavasti kolmena päivänä peräkkäin. Diggaan tällaisista keitoista, joissa on tarpeeksi proteiinia ilman, että tarvitse lahdata eläimiä ja raaka-aineet sopivat syys/talvisesonkiin. Harmitti tuo tahinin unohtaminen, ensi kerralla sitten.