Näytetään tekstit, joissa on tunniste sienet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sienet. Näytä kaikki tekstit

torstai 28. marraskuuta 2013

Sieni-kasvispata

Päätin osallistua tokaa kertaa kuukauden ruokahaasteeseen. Lopputulos oli sama kuin ekalla kerrallakin, ilmoittautuminen oli ehtinyt mennä jo ohi kun aktivoiduin. Haasteena oli tällä kertaa pataruoka ja ajattelin oli tehdä kauden kasviksista jotain, kun osallistujalista näytti kovin lihapainotteiselta. Löysin vielä suppilovahveroita metsästä, joten heitin nekin pataan. Tässä resepti, vaikken sillä kisaan ehtinytkään.

4 annosta

n. 5 dl tuoreita suppilovahveroita
1 rkl voita tai öljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
3 pientä naurista
2 porkkanaa
4 perunaa
3 pientä punajuurta
puolikas palsternakka
2 lehtikaalin lehteä
pieni parsakaali
400 g tölkkitomaatteja
loraus punaviinietikkaa tai isompi loraus punkkua
4–6 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
pari oksaa tuoretta rosmariinia
(lempiyrttimausteita)
2 tl suolaa
mustapippuria rouhittuna
(hunajaa)

tarjoiluun ranskankermaa tai smetanaa (vegaaniseen versioon vegaanista majoneesia ja jugurttia sekoitettuna)

Puhdista sienet. Pilko sipuli ohuiksi sirpeiksi ja murskaa valkosipulit. Pilko kasvikset ja leikkaa lehtikaali suikaleiksi (poista paksu lehtiruoti).

Laita pataan voinokare tai öljytilkka ja kuumenna. Lisää sienet ja anna niiden paistua kunnes ylimääräinen neste on haihtunut. Lisää sipulit sienten joukkoon ja kuullota. Kippaa seuraavaksi joukkoon kasvikset, mutta älä vielä lehtikaalia. Kuullota kasviksia hetki ja lisää tölkkitomaatit sekä vesi (laske vettä hanasta tomaattitölkkiin ja kaada pataan). Jos vettä tuntuu olevan vähänlaisesti, lisää sitä. Murenna pataan kasvisliemi, nypi joukkoon tuoretta rosmariinia, lorauta punaviinietikkaa tai punkkua ja lisää muitakin lempiyrttimausteitasi jos siltä tuntuu. Itse laitoin pari teelusikallista uunijuureksille tarkoitettua maustesekoitusta. Lisää tässä vaiheessa nyt se lehtikaali ja suolaa sekä pippuria. Anna padan korista kunnes juurekset ovat kypsyneet, ainakin puolisen tuntia.

Tarjoile padan kanssa ranskankermaa ja lempileipääsi.

Pata on vasta alkamassa porisemaan.
Ajattelin ensin että lisään pataan myös belugalinssejä, mutta ei mahtunut! Padasta tuli tosi hyvää, etenkin liemi oli ihanaa. Sekaan sopisi muutkin kaalit tai juurekset, mitä nyt kaapista sattuu löytymään. Ranskankerma tai smetana kruunaa padan, muista siis hommata jompaa kumpaa kaupasta.

torstai 16. toukokuuta 2013

Nokkosesta keittoa ja sipsejä

Tämän vuoden ilmaisten tuoretuotteiden kahminta alkoi nyt! Toisinaan melko aneemisena tyyppinä kerään itse mielelläni nokkosta, koska nokkonen sisältää seitsemän kertaa enemmän rautaa kuin Kippari-Kallen suokkari pinaatti. Nokkonen on nyt parhaimillaan, kun lehdet ovat vielä pieniä eikä nokkonen ole kukkinut. Nokkosen keräämiseen löytyy paljon opastusta netistä, kuten Uuden Mustan nokkosenmetsästysopas.

Tein kevään ekasta nokkossatsista muutama vuosi sitten Herkkuruoka-blogissa postaamaani maidotonta nokkossosekeittoa ja sipsejä, joita en ollut aiemmin kokeillutkaan. Keitto oli miedomman makuista kuin muistin, jopa pehmeää ja ehdottoman freesiä. Sipseistä taas tuli ehkä vähän liian vahvoja mun makuun. Mulla on vielä opeteltavaa nokkosen kanssa, koska yleensä nokkosruuat maistuvat musta liian vahvoilta.

Nokkossosekeitto paistetuilla siitakesienillä, 3 annosta

n. 200 g nokkosta (eli kaiketi vajaa pari litraa)
2 pientä sipulia tai yksi isompi pilkottuna
voita/öljyä freesaukseen
7 dl kasvislientä
½ dl kaurakermaa
mustapippuria
suolaa
tuoretta minttua
rasiallinen siitakesieniä (Pirkalla on näpsä 100 g luomusiitakerasia)

Ryöppää nokkoset ensin, eli toimi seuraavasti. Huuhtele nokkoset lävikössä. Kippaa ne kattilaan kiehuvaan veteen ja kiehauta nopeasti, jolloin ne pehmenevät ja muuttuvat kirkaan vihreiksi. Älä keitä! Kaada nokkoset uudestaan lävikköön ja huuhtele pikaisesti, puristele enimmät vedet pois.

Freesaa ryöpättyä nokkosta ja sipulia kattilassa rasvan kanssa. Lisää kasvisliemi, suola sekä mustapippuri ja anna porista kymmenisen minuuttia miedolla lämmöllä. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lorauta joukkoon kaurakerma, lisää minttu ja terästä vielä mustapippurilla ja suolalla jos siltä tuntuu.

Pilko sienet ja ruskista ne voissa tai öljyssä pannulla. Kippaa sienet lautasille keiton päälle.



Nokkossipsit

nokkosta
½–1 ½ dl öljyä
sormisuolaa

Kuumenna öljy korkeareunaisessa pannussa. Pudota yksi nokkosenlehti pannulle. Kun öljy alkaa kuplia nokkosen ympärillä, öljy on tarpeeksi kuumaa. Kippaa nokkosenlehdet öljyyn ja anna niiden paistua vajaa pari minuuttia. Älä kaada isoa erää kerralla, jotta lehdet eivät jää klimpiksi, mutta lehdet saavat mennä vähän toistensa päälle, ei tarvitse erotella. Poimi paistuneet lehdet reikäkauhalla talouspaperin päälle kuivumaan ja lisää heti sormisuolaa lehtien päälle (itse odottelin vähän liian kauan ja lehdet ehtivät kuivua sen verran, ettei suola tarttunut niihin enää niin hyvin).

Tein sipsit ihan pienistä lehdistä ja jätin niihin laiskuuksissani varretkin. Kannatti, koska varsista sai hyvin poimittua heiveröidet lehdet suuhun. Pitää kokeilla seuraavaksi isompien lehtien kanssa, jotta lopputulos on vieläkin sipsimäisempi. Rasvaisilta maistuivat, joten hyvin upposivat grilliruuan kanssa naposteltavina. Seuraavaksi tekee mieli nokkoslettuja ja -sämpylöitä!

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Tattarisotto metsäsienistä ja tomaateista

Olen siitä erikoinen tyyppi etten välitä erikoisemmin riisistä. Kyllä sitä syö ennen kuin selkäänsä ottaa, mutta en melkein ikinä laita sitä lisukkeeksi. Jotenkin liian makeaa ja mautonta mulle. Sen sijaan tattarista tykkään kuin hullu puurosta, mikä on kai vähän sama asia. No, nyt on bloggauksen ekassa kappaleessa jo niin monta suomalaiskansallista sanontaa, että siirrytään asiaan.


Teen risotot yleensä joko ohraan tai tattariin. Näin oli jo ennen nykyistä gluteenitonbuumia, mikä on onneksi lisännyt esim. tattarivalikoimaa kaupoissa. Tähän reseptiin käytin nimittäin vikat Venäjältä reilu vuosi sitten kyöräämäni tattarit ja ilmeisesti jatkossa voin ostaa tattaria Suomestakin ilman sen suurempaa metsästystä. Kiitos gluteeniton porukka, jatkakaa samaan malliin nii ei lopu nää raaka-aineet meikältä. Viimeiset vuoden 2012 suppilovahverot päätyivät myös pataan, joten kaapissa on taas tilaa uusille raaka-aineille.

Mulla oli nyt viiniaineksena lähikaupan 4,7% valkkari, laitoin sitä 3 dl. Toki vahvempaakin viiniä voi käyttää risotoissa saman verran ja enemmänkin, mutta aivan hyvin voit käyttää vain pullon jämät ja lisätä muun nesteen määrää. Riippuu myös tattarilaadusta, minkä verran nestettä sen keittämiseen tarvitaan, joten sovella itse.

Tattarisotto metsäsienistä ja tomaateista

ruokaöljyä / voita
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
2,25 dl tattariryynejä
2–3 dl kuivattuja suppilovahveroita 
3 dl valkoviiniä
4 dl vettä (voit käyttää kuivattujen sienten liotusvettä tai ihan tavallista vettä, mieluiten kiehuvana jos ruokasnobbailee)
1 kasvisliemikuutio
3–4 aurinkokuvattua tomaattia saksittuna kappaleiksi
10 kirsikkatomaattia
n. 2 dl parmesaania raastettuna

mustapippuria, tarvittaessa suolaa
tuoretta basilikaa tai muuta yrttiä
voit myös paahtaa pinjan- tai auringonkukansiemeniä pinnalle

Pilko sipuli ja valkosipuli, kuulota niitä risottokattilassa. Tällä kertaa mulla oli voin ja öljyn sekoitus paistohommissa. Lisää tattariryynit ja paista kunnes sipulit ovat kullankeltaisia, lisää sitten viini vaikka parissa, kolmessa osassa. Sienet voit laittaa oikeastaan milloin vain, vaikka jo sipulien sekaan jos tahdot. Kun viini on haihtunut, lisää pikkuhiljaa vettä ja siihen kasvisliemikuutio. Vettä ei kannata laittaa kaikea kerralla, vaan lisätä sitä matkan varrella, jolloin pystyt tarkkailemaan nesteen todellista tarvetta.

Kun risotto alkaa olla kypsää, saksi aurinkokuivatut tomaatit sekaan. Samaten parmesaani. Kirsikkatomaatit voit laittaa jo suht hyvissä ajoin, jolloin ne pehmenevät ja muussaantuvat osaksi risottoa tai sitten voit laittaa ne aivan viimeiseksi, jolloin ne säilyttävät koostumuksensa. Mausta mustapippurilla, maista tarvitaanko suolaa vai riittääkö parmesaanin suolaisuus.

Itse tein tällä kertaa perinteisten risottosiemenien puuttuessa kokeilun paahdetuilla kurpitsansiemenillä, mutta ne eivät kyllä sopineet alkuunkaan. Muistuttivat jotain pahvinkappaleita lähinnä tässä ruoassa. :D Pinjansiemenet olisivat kyllä olleet parhaita.

Ja muista vielä laittaa ruokapöytään tarjolle ekstraparmesania ja tuoreita yrttejä, niin kaikki on hyvin. Meillä oli myös samppanjaa, joten kaikki oli erittäin hyvin. Makoisia tattarisottoja!



maanantai 21. tammikuuta 2013

Kaalista keittoa ja piirakkaa (jotka eivät menneet niin kuin Strömsössä)

Selasin vanhaa Maalla-lehteä (6/2012) ja silmään osui hyvännäköinen sieni-kaalipiirakkaresepti. Päätin ostaa samalla kertaa vähän enemmän kaalia, kun pienellä penkomisella löytyi vielä tämä herkullisen näköinen mausteisen kaalikeiton resepti Lunni leipoo -blogista.

Noh, eka mokailin keiton kanssa. Lunni-blogin kaunis kirkas keitto on jauhelihaversio ja itse päädyin korvaamaan lihan punaisilla linsseillä, kuten blogissa vinkataankin. Täten keitosta tuli sameaa ja hernekeittomaista. Maku oli jees, ja ulkonäkökin olisi ollut kauniimpi jos linssit olisi keittänyt erikseen. Pitää koklata seuraavaksi vihreillä linsseillä, jotka eivät mössöönny kuten punaiset. Makukin oli jees, tosin luulen että tykkäisin jauhelihaisesta keitosta enemmän.

Seuraavaksi vuorossa oli piirakka, johon ei riittänyt neljättä kananmunia voiteluun (eli ei kaunista kiiltävää pintaa), sulatin voitaikinaa liikaa ja pyöritin siitä pallon, joka muuttui tahmeaksi liiskaksi ja oli vaikea kaulita. Voitelin piiraan voisulalla, joka piti laittaa vasta paistamisen jälkeen. Joka tapauksessa piirakka oli hyvää, vaikka sen valmistus olikin yhtä vääntöä.

Mausteinen kaalikeitto, 6–8 annosta

½ kg varhaiskaalia
2 sipulia
1 porkkana
2 rkl öljyä
2 dl punaisia linssejä
1–1 ½ litraa vettä
1 tl chilijauhetta
2 tl juustokuminaa
2 tl paprikajauhetta
2–3 tl suolaa
mustapippuria

Huuhtele linssit lävikössä. Silppua sipuli, kaali ja porkkana pieneksi silpuksi. Kuullota silppua isossa kattilassa öljyssä, lisää vesi, linssit ja mausteet. Anna poreilla kannen alla hiljalleen puolisen tuntia, maista ja lisää mausteita tarvittaessa. Ripottelin pinnalle vielä kuorimattomia seesaminsiemeniä.




Sieni-kaalipiirakka

500 g pakastettua lehti- tai voitaikinaa

täyte
400 g kaalia
1 rkl öljyä
1 sipuli silputtuna
1 l suppilovahveroita, tatteja, kanttarelleja tai siitakesieniä
1 tl suolaa
½ tl mustapippuria
3 keitettyä kananmunaa
100 g voita
½ dl hienonnettua tilliä

voiteluun
1 kananmuna
2 rkl seesaminsiemeniä
25 g voita

Leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi, hauduta öljyssä pehmeäksi ja kippaa lautaselle odottamaan. Puhdista ja pilko sienet. Paista sipulisilppua ja sieniä pannulla kunnes neste on haihtunut ja sipuli hieman pehmennyt. Mausta suolalla ja pippurilla.

Sekoita haudutettu kaali ja sieniseos keskenään suuressa kulhossa. Hienonna kananmunat ja lisää ne ja voi lämpimään kaali-sienitäytteeseen. Anna voin sulaa ja sekoita täyte tasaiseksi. Jäähdytä. Lisää vielä hienonnettu tilli täytteeseen.

Kaulitse voitaikinasta kaksi levyä, joista toinen on hiukan suurempi. Taikinasta riittää hieman uunipeltiä pienempään piirakkaan. Aseta suurempi levyistä leivinpaperin päälle uunipellille. Levitä täyte taikinan päälle, jätä muutama sentti reunoista täyttämättä. Aseta pienempi taikinalevy täytteen päälle ja käännä alemman levyn reunat napakasti piirakan päälle.

Voitele piirakka kananmunalla ja ripottele pinnalle seesaminsiemeniä. Paista uunissa 225 asteessa noin 20–25 minuuttia. Voitele lämmin piirakka vielä voisulalla ja anna vetäytyä leivinliinan alla. Tarjoile lämpimänä tai haaleana.



maanantai 26. marraskuuta 2012

Helppo sienikastike

Mentiin koiran kanssa viikko sitten viikonloppuna metsään, kun pitkästä aikaa pääsi valoisaan aikaan ulos eikä satanutkaan. Ajateltiin vain kävellä ja nauttia maisemista, mutta metsähän oli edelleen ihan täynnä sieniä! Onneksi oli koirankakkapusseja mukana, niin saatiin suppilovahverosaalis talteen. Sienet olivat edelleen hyväkuntoisia ja suuria, jätettiin pienimmät vielä kasvamaan.

Tein kotona tosi helpon sienikastikkeen, jonka äiti opetti joskus. Persiljan tilalla käytän itse lempiyrttiäni salviaa, se on minusta aromikkaampi valinta. Keiton voi tehdä myös kuivatuista tai pakastetuista sienistä, mutta tuoreista se on tietty parasta.

1 l suppilovahveroita (eli n. 400 g tuoreita/pakastettuja)
voita tai öljyä paistamiseen
1 sipuli
1 purkki kermaa (itse laitoin 2 ½ dl kaurakermapurkin)
1 prk (120 g) smetanaa
n. 1 tl kuivattua salviaa
mustapippuria ja suolaa

Putsaa ja pilko sienet vähän pienemmiksi. Silppua sipuli. Siirrä sienikasa pannulle, jossa on vähän voita tai öljyä pohjalla. Kuullota sieniä niin kauan, että niistä lähtevä neste on melkein haihtunut ja lisää sipulisilppu. Kun sienet ja sipulit ovat kuullottuneet ja sieniliemi haihtunut, lisää loput ainekset. Keitä kastiketta pienellä porinalla, maista ja tarjoile.


En ehtinyt ottaa kastikkeesta kuvaa, mutta söimme sen perunan ja puolukkahillon kanssa, seuraavana päivänä sain kastikkeesta vielä pienen pastan lounaaksi. Suosittelen kyllä metsäretkeä lähiaikoina (pieni lumi ja pikkupakkaset eivät haittaa edes), niitä riittää vielä ja metsässä ei ole samanlaista tungosta kuin syys–lomakuussa.