sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Vaahterasiirappitorttu



Jos intialaiset ovat neroja Palak paneerin kanssa, niin kyllä kanadalaisille pitäisi antaa joku mitali vaahterasiirapista. Mikä aines, ah! Tämä Vaahterasiirappitorttu on mielestäni todella hyvä tarjottava moneen tilanteeseen. Se ei ole maailman kaunein leivos, mutta konstailemattomuudessaan käy koruttomampaankin kahvihetkeen tai brunssille. Mielestäni sen jollain tapaa rahkamainen koostumus on oivallinen myös pääsiäisen tarjoiluihin. Se ei ole myöskään äklö, vaikka siirappi makea ainesosa onkin.

Tämä resepti on Rebecca Baugnietin 500 piirakkaa ja torttua -kirjasta, jonka resepteissä käytetään grammamääriä mittoina, joten laitan tähän nyt sekä gramma- että (summittaiset) litramäärät taikina-aineksille. Leivoin ensimmäistä kertaa vaahterasiirappitorttua digitaalisen keittiövaakani avulla ja mielestäni nuo desimittailut ovat tuottaneet jopa parempia tuloksia, joten kukas näistäkin taas tietää.

Baugniet on tehnyt muutamia erilaisia taikinapohjia kirjan alkuun, joita voi soveltaa kaikkiin kirjan viiteensataan reseptiin. Hänellä on myös pieniä variaatioita eri taikinapohjista sekä täytteistä, joten kyllästyminen ei tässä tosiaankaan uhkaa. Baugnietilla on toisinaan pieniä kikka kolmosia leivontaan, joiden tarkoitusta ei kuitenkaan kirjassa aina selitetä, kuten pian huomaatte. Baugniet myös neuvoo käyttämään aina jääkaappikylmiä aineksia, joten tässä reseptissä ei tarvitse ottaa aineksia huoneenlämpöön ennen aloitusta. Ensi lukemalta tämä voi vaikuttaa mutkikkaammalta kuin onkaan, oikeasti mukavan iisi ja vähän sotkeva respeti. ;)

Makea taikinapohja:
140 g (reilu 2 dl) vehnäjauhoja
1/8 tl suolaa (jätä pois jos käytät voita tai margariinia, jossa suolaa)
55 g (3/5 dl) sokeria
115 g kylmää, suolatonta voita/margariinia
1 kananmunan keltuainen
1–2 rkl jääkylmää vettä

Jos haluat mantelisen pohjataikinan, vähennä vehnäjauhojen määrä 100 grammaan ja lisää jauhoseokseen 28 g hienoksi jauhettuja manteleita. Itse lisäsin rouheita mantelinpaloja ihan alkuperäiseen vehnäjauhomäärään n. 17 g ja hyvä siitäkin tuli.

Yhdistä jauhot ja suola. Leikkaa voi pieniksi kuutioiksi, lisää seokseen ja nypi sekaisin, kosteaksi massaksi (sama kostean hiekan tuntu hakusessa kuin limettipiiraassakin).

Vatkaa munankeltuainen yhdessä kylmän veden kanssa haarukalla tai vispilällä. Kaada munaseos hitaasti jauhojen joukkoon ja sekoita. Muotoile taikinapallo, jonka käärit muovikelmuun, kaulitse siitä tasainen taikinalevy; laita jääkaappiin. Jäähdytä siellä puoli tuntia. Jos pidät jääkaapissa huomattavasti pidempään, kannattaa antaa olla huoneenlämmössä hetki ennen käyttöä.

Kun ryhdyt kaulitsemaan, laita alle hieman jauhoja, työstä keskeltä reunoille. Jos taikina tarttuu kaulimeen, laita väliin muovikelmu ja jatka kaulitsemista. (Toimii!) Siirrä taikina vuokaan siten, että pyöräytät sen kaulimen ympäri ja avaat kääröltä piirakkavuoan yllä. Jos olet kärsimätön, kuten allekirjoittanut toisinaan, ja taikina ei ole ollut jääkaapissa ihan puolta tuntia, voit vain painella sen suoraan vuokaan. Joka tapauksessa kaulimenkin kanssa joudut hieman taputtelemaan taikinaa vielä vuoassa. Mutta on tuo kaulinkikka oikeasti kätsy tapa, jonka avulla saa nätin piirakkapohjan, lupaan sen.


Täyte:
4 kananmunaa
2 1/2 dl maustamatonta jogurttia (partaäijä on parasta, tietty)
1 3/4 dl vaahterasiirappia
1/2 tl kanelia
ripaus suolaa

Alkuperäisessä reseptissa kehotetaan kuumentamaan uuni 190 asteeseen ja laittamaan lämmitettäessä uuniin leivinpaperilla päällystetty pelti, jolle piirakkavuoka sitten kypsennettäessä asetetaan. Sitä miksi torttu pitäisi paistaa näin, ei paljasteta, mutta näin olen kyseenalaistamatta tehnyt ja hyvää on tullut. Jos joku tietää syyn tälle toimenpiteelle (hyytymisen edesauttaminen?), puhukoon kommenttiosastolla vapautuneesti!


Täytteen ainekset vatkataan hyvin sekaisin sähkövatkaimella. Kaada seos torttupohjaan. Aiempina kertoina olen paistanut tortun myös 175–180 asteessa, kun pinnasta tulee kovin tumma tuossa 190°C lämpötilassa. Paistoaika on jokatapauksessa n. 45 minuuttia, riippuen hieman uunisi tehoista. Kypsyyden näkee siitä, ettei täyte enää hytky, vaan on hyytynyt kiinteäksi.

Osallistunpa tällä respetillä nyt Karppisiskojen kananmunahaasteeseen, sillä tässä reseptissä on mielestäni hieno, hieman tavanomaisesta poikkeava tapa käyttää kananmunaa. Mikään karppireseptihän tämä ei ole, eikä haasteessa sitä vaadittukaan. VHH-asiantuntija en missään nimessä ole, mutta uskoisin, että esim. mantelipohjalla, jossa korvaisi sokerin makeutusaineella ja käyttämällä täytteessä laadukasta vaahterasiirappia, päästäisiin jo suhteellisen alhaisiin hiilarimääriin. olen myös miettinyt suomalaisten siirappien käyttämistä tässä, ehkä jo ensi kerralla kuusenkerkkä kokeilussa...

2 kommenttia:

  1. vou täällähän on mukavia herkkuja,kiva löytää taas uus mielenkiintoinen blogi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tässähän ihan punastuu, ku ammattilainen kehuu! :D

      Poista

No kato reteesti vaan sanot!