Parsakaali-belugalinssirisotto

Oon tänä talvena ollut normaalimpia innostuneempi belugalinsseistä. Leuhkiksessahan on tähän mennessä vain belugalinssikastike-resepti, joten tässä risotto-ohje. Ja linssisalaattireseptikin on tulossa, jos muistan vielä mitä kaikkea siihen tuli.

3-4 annosta

2 dl risottoriisiä
4 dl kasvislientä + 1 dl valkoviiniä
1 dl belugalinssejä (myös mustalinsseiksi kutsuttu)
3 dl vettä linssien keittämiseen
1 sipuli
2 pulleaa valkosipulinkynttä
puolikkaan sitruunan mehu
1,5 dl parmesanraastetta
mustapippuria
n. 15 lehteä tuoretta salviaa
3-5 rkl voita

Keitä mustalinssit, noin 20 minuuttia. Valuta ja jätä syrjään siksi aikaa kun valmistat risottopohjan.

Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet ja kuullota silppua paistinpannussa pehmeäksi, älä ruskista. Lisää riisit ja revityt salvianlehdet pannulle ja kuullota niitä sen verran, että riisit muuttuvat lasimaisiksi. Lisää kasvislientä noin desin erissä pannulle, aina vähän kun edellinen satsi on imeytynyt. Lisää jossain välissä myös sitruunamehu ja valkkari.

Kun kaikki nesteet ovat imeytyneet niin, että risoton koostumus on puuromainen muttei vetinen, lisää parmesanraaste, voinokareet ja mustapippuri. Sekoita hyvin ja lisää lopuksi mustalinssit. Sekoita jälleen ja tarkista maku.

Tämä on sellainen hyvä perusrisotto. Linsseillä on hyvää kasvisproteiinia safkaan ja parsakaalilla saa päivän tummanvihreät kasvikset puputettua.

Parit raakakakut

En ole oikein ikinä ollut kakkuihmisiä, paitsi suklaakakkua on yleensä pakko maistaa. Täytekakut eivät iske ja kuivakakut tuntuvat vähän tylsiltä, vaikka toisinaan maistuvatkin. Moussekakut ja porkkanakakut taas ovat ihan jees, mutta tuntuvat aika övereiltä ja makeilta. Nyt olen löytänyt raakakakut ja taivaat ovat auenneet! Voisin syödä taikinan kokonaan suoraan kulhosta ja makeuskin tulee yleensä hunajasta, taateleista tai muista luontaisista jutuista, jotka maistuvat mulle paremmin kuin sokeri. Tässä kahden tämänhetkisen suosikkiraakakakun ohjeet.

Terveen hyvää -blogin Pipsan mukaan raakasuklaakakku appelsiinikaramellilla sopii erityisesti jouluun, mutta appelsiinisuklaan ystävänä rohkenen suositella kakkua mihin vuodenaikaan tahansa. Pohja on mukavan simppeli ja karamellikuorrutteen ainesosat suorastaan nerokas yhdistelmä! Pipsan blogissa on paljon muitakin superhyviä reseptejä, perjantaina tein terveellisempää mutakakkua ja seuraavaksi tekisi mieli kokeilla jotain kikhernepohjaista brownie-viritelmää. Tässä kuitenkin tämä appelsiinikaramellinen herkkuresepti.

Raakasuklaakakku appelsiinikaramellilla, 16 pientä neliötä (Terveen hyvää -blogista)

suklaa-pähkinäkakkupohja:
1 dl kuorellisia manteleita (tai esim. saksan- tai pekaanipähkinöitä)
1 dl auringonkukansiemeniä
10 puolikuivattua taatelia (n. 1,5 dl tiiviisti pakattuna)
4 rkl (raaka)kaakaojauhetta

appelsiini-karamellikerros:
8 puolikuivattua taatelia (reilu desi tiiviisti pakattuna)
1,5 rkl maapähkinävoita
1 rkl kookosmaitoa (paksua kermaa purkin päältä)
1 rkl (luomu)appelsiinista puristettua mehua *
1 rkl hienoksi raastettua (luomu)appelsiinin kuorta **
(ripaus suolaa, mikäli maapähkinävoi on suolaton)

* Voi korvata ruokalusikallisella valinnaista (kasvi)maitoa.
** Jätä appelsiinimehu ja -kuori pois, jos haluat tavallista karamellia.

Tee ensin pohjakerros. Liota manteleita ja auringonkukansiemeniä ainakin puolisen tuntia vedessä ja valuta vedet hyvin pois. Poista kivet taateleista, jos käytät puolikuivattuja. Blenderöi/sauvasekoita mantelit, siemenet, taatelit ja kaakaojauhe tasaiseksi massaksi. Levitä lusikalla tai sormin foliolla tai elmukelmulla päällystettyyn neliönmalliseen pienehköön vuokaan tai muovirasiaan ohueksi kerrokseksi. Laita jääkaappiin tai pakkaseen siksi aikaa, kun teet karamellin.

Karamelli tehdään blenderöimällä tai sauvasekoittamalla taatelit ja maapähkinävoi tasaiseksi massaksi. Lisää kookosmaito ja appelsiinimehu sekä raastettu appelsiinin kuori. Blenderöi/sauvasekoita tasaiseksi. Levitä pohjakerroksen päälle tasaisesti. Laita koko kakku tekeytymään pakastimeen ainakin puoleksi tunniksi. Leikkaa halutessasi valmiiksi 16 neliöksi. Säilytä pakastimessa (tai jääkaapissa) ja ota ainakin vartti ennen tarjoilua huoneenlämpöön lämpenemään.   

Työkaveri vinkkasi seuraavaa raa`an omena-pähkinätortun reseptiä kun mietin gluteenitonta, maidotonta, munatonta ja vegaanista tarjottavaa juhliin. Tortusta tuli ihan superhyvää, se katosi ennätysajassa lautaselta ja olen tehnyt sitä myöhemmin uudestaankin. Vaikka työvaiheita onkin jonkun verran, kakku on ehdottomasti vaivan arvoinen! Me söimme tortun vaniljakaurakerman kanssa. Korvasin kaikki hunajat vaahterasiirapilla vegaaniseen versioon.

Omena-pähkinätorttu Hesarin sivuilta (Outi Rinteen resepti)

2–4 kotimaista omenaa tai 2 makeaa ulkomaista omenaa (esim. Gala)

Marinadi:
1 rkl sitruunamehua
1 rkl juoksevaa luomuhunajaa tai vaahterasiirappia
1 tl vaniljajauhetta (raaputin vaniljatangosta vähän töhnää jauheen sijaan)
1/2 tl kanelia

Pohja:
1,5 dl parapähkinöitä
1,5 dl pekaanipähkinöitä
12 kuivattua taatelia
1/4 tl suolaa
1 rkl juoksevaa luomuhunajaa
2 rkl (höyryttämättömiä) kaurahiutaleita tai kookosjauhoa
1/2 tl kardemummaa
(1 rkl luomuomenamehua)

Omenamarsipaani:
100 g kuorittuja manteleita
1 omena
juoksevaa luomuhunajaa
ripaus kanelia

Kuori ja paloittele piirakan päälle tulevat omenat pieniksi kuutioiksi. Sekoita marinadin ainekset omenoiden joukkoon ja jätä maustumaan.

Tee pohja. Poista taateleista kivet, jos ne eivät ole kivettömiä. Sekoita pähkinät ja taatelit monitoimikoneessa murumaiseksi. Älä sekoita liikaa, ettei pähkinöiden öljy ala erottua. Lisää loput ainekset ja jatka sekoittamista, kunnes taikina pysyy koossa. Jos se on liian kuivaa, lisää mehua.

Jauha marsipaanin mantelit tehosekoittimessa jauheeksi. Lisää kuorittu ja paloiteltu omena ja jatka sekoittamista, kunnes massa on tasaista. Lisää hunaja ja kaneli. Sekoita hyvin.

Painele pohjataikina irtopohjavuoan (halkaisija 20 cm) pohjalle ja reunoille. Levitä pohjalle omenamarsipaani. Asettele päällimmäiseksi maustuneet omenakuutiot. Nosta piiras jääkaappiin puoleksi tunniksi jähmettymään. Tarjoa sellaisenaan tai cashew-kerman kanssa.

Tuntuu, että raakaleivonnassa on paljon enemmän mielikuvitusta ja oivalluksia kuin tavallisten kakkujen väsäämisessä. Ärsyttävä puoli on blenderin ja/tai sauvasekoittimen putsaaminen muutamaankin otteeseen leivontasession aikana, mutta ei se ylivoimaista ole. Nyt kun oon opetellut raakaleivontaa muiden resepteillä, päässä alkaa pyöriä omia sovelluksia, eli postaan varmasti raakaleivonnaisten reseptejä jatkossakin!

Punajuurisosekeitto

Näin kevättalvella on jotenkin ankeaa kehitellä ruokia. Kaikki maistuu vähän nahkealta ja nahistuneelta tässä vaiheessa vuotta. Juurekset ovat suurin piirtein ainut kasvikunnan tuote, joita ei raahata lentokoneella tänne, joten niitä on kiva käyttää. Eiväthän nekään parhaassa vedossa ole, mutta  en ole minäkään. Sovimme siis toisillemme kuin nyrkki silmään.

Jostain syystä erilaiset sopat maistuvat tällä hetkellä meikäläiselle. Olen erityisen viehättynyt retrokeittoihin, kuten hernari tai "jauheliha"keitto soijarouheesta. Ah, 80-luvun lapsen sielu värisee kun noita vetelee ruisleivän kanssa – eikä niiden valmistuskaan ole oikeasti kovin monimutkaista tai aikaa vievää. (Paitsi herneiden liotus tietty.) No, huokaiskaa vaan helpotuksesta, en esittele näitä esteetikon päviäuniruokia tässä kuvallisesti huipputasoisessa ruokablogien kingissä, vaan lainaan jälleen Härkäpapua sarvista -kirjaa.

Tämä ihanan värikäs punajuurisosekeitto sopii hyvin jatkoksi Jaanan punajuuripestoon ja mun punajuurihummukseen. Kunnostauduin muuten kerrankin luomun ja lähiruoan kanssa tätä tehdessäni, sillä kävin K-Market Manhattanissa, jossa on hyvä hevi-osasto tätä ajatellen. Juurekset kun eivät ole pahan hintaisia kalliimpinakaan versioina, niin panostin. Okei, perunat ostin taviksina. Ja ehkä jotain muutakin, mutta ainakin palsternakka ja punajuuret olivat varsinaissuomalaisia ja luomuja.

Sen sijaan ruoan kuvaamisessa en ilmeisesti kunnostautunut: en löydä mistään kuvaa tästä sopasta, mutta isketään mukaan jos löytyy myöhemmin...

Tämän reseptin yhteydessä oli myös palsternakka-vinkki: palsternakkaa ei kannata ostaa kaupasta paloiteltuna, koska silloin se on kitkerää – osta kokonainen, se on parempi. Ja palsternakka on muuten törkeän hyvää, en tajua miksei sitä kokata enemmän! Itse modasin alkuperäistä ohjetta sen verran, että laitoin kokonaisen palsternakan tähän. Lisäksi minulla oli tuoretta persiljaa, mutta kuivattukin käy oikein hyvin. En myöskään käyttänyt sokeria, kuten originaaliohjeessa, eikä keitto sitä mielestäni kaivannutkaan. Inkivääri käy myös tähän keittoon, mutta itseltäni se jäi pois.

Punajuurisosekeitto

1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
2 rkl öljyä
1 tl kuivattua timjamia
2 laakerinlehteä
1 porkkana
1 peruna
4 (400 g) punajuurta
1 palsternakka
6 dl vettä
2 dl kaurakermaa
persiljaa (kuivattua 2 tl)
suolaa
mustapippuria

Kuori ja pilko juurekset sekä sipulit. Kuullota sipulia öljyssä. Lisää juurekset, kaada päälle vettä sen verran että juurekset peittyvät. Lisää timjami tässä vaiheessa. Keitä juureksia kannen alla kunnes ne ovat pehmeitä. Soseuta keitto, lisää kaurakerma, persilja, suola ja mustapippuri. Jos käytät inkivääriä, voit kuullottaa sitä sekä tuoreena että kuivattuna sipulien kanssa.

Saganaki-juustoa ja vihreitä papuja

Lähikauppaan oli tullut saganaki-juustoa tyrkylle. En ollut aiemmin maistanut, mutta onneksi tuli tartuttua tähän tuotteeseen, sillä olipa ihan mielettömän hyvää!

Googlailin reseptejä ja vastaan tuli tämä leivitetty saganaki friteeratulla persiljalla. Modasin reseptiä hieman ja käytin kananmunaa korppujauhojen lisäksi. En myöskään tarjonnut ruokaa salaatin kera, vaan pakastepapujen, jotka myös saivat vähän leivitystä pinnalleen. Talvella kaipaa jotakin lämmintä ruokaa, ei niinkään kylmiä salaatteja.

Tämä papuresepti on parhaimmillaan tietysti silloin, kun saat tuoreita vihreitä papuja, mutta pakastekin toimii hyvin ja nopeasti. Sain tämän ohjeen teini-ikäisenä Puolasta ja maun lisäksi tässä miellyttää se, että tähän voi hyödyntää vanhan leivän jämät. Ei roskikseen vaan pannulle!

Kiitos nam!

Vihreät pavut murusilla

300 g vihreitä pakastepapuja
1–2 viipaletta kuivaa leipää / korppujauhoja
voita paistamiseen
suolaa

Jos leipä on pari päivää vanhaa, raasta se raastimella murusiksi. Jos vanhempaa ja todella kuivaa, voit surauttaa sen muruiksi vaikkapa blenderissä. Tällöin leipä menee kyllä suorastaan korppujauhoiksi, mutta se ei haittaa. Voit tietysti käyttää myös korppujauhoja.

Paista muruset ja pavut voissa kypsiksi. Pyörittele pannulla siten, että muruset levittyvät papuihin tasaisesti. Itse annoin papujen sulaa jonkun aikaa ennen paistamista. Pannun ei myöskään tarvitse olla tulikuuma, jotta muruset saavat kauniin kullanruskean värin ja saat pavut lämpimiksi kauttaaltaan. Ripottele lopuksi vaikkapa sormisuolaa papuihin.

Leivitetty saganaki-juusto friteeratulla persiljalla

1 kananmuna
korppujauhoja tai jos käytät leivänmuruja, n. 2:n leipäviipaleen murut
oliiviöljyä
Saganaki-juusto

persiljaa
sitruunaviipaleita

Riko kananmuna ja sekoita korppujauhot/leivänmurut siihen. Kääntele juusto seoksessa. Itse tein melko paksun seoksen, jolloin juuston paistaminen sujui siinä mielessä hyvin, että kimpale pysyi mainiosti kasassa. Alkuperäisessä ohjeessa kuitenkin neuvotaan, että jos juustosta valuu "juustohattaraa", se kannattaa kerätä kasan päälle.

Paista juusto öljyssä kypsäksi molemmilta puolilta. Juuston kypsyttyä kuumenna lisää öljyä pannulla ja friteeraa persilja siinä.

Tarjoa juusto persiljalla peiteltynä ja sitruunaviipaleiden kera. Purista sitruunamehua juuston päälle.

Rapea, friteerattu persilja oli yllätys. Tosi hyvää! Varmasti vähän nuupahtaneenkin persiljan voi hyödyntää tällä tavoin.

Kotijuusto

Mun kotijuusto on jollekin muulle munajuusto. Resepti on periytynyt mummon kautta äitille ja oletan, että resepti on alkujaankin Kanta-Hämeestä, jossa tällaista juustoa on perinteisesti syöty. Mulla on myös samantyyppinen resepti, jossa juusto paistetaan lopuksi, mutta en ole vielä kokeillut sitä.

1 l punaista maitoa
1 kuppi piimää
3 kananmunaa
1 kermaviili
1 1/2 tl suolaa
(yrttejä)

Kuumenna maito ja piimä kattilassa kiehumispisteeseen. Ota kattila liedeltä ja sekoita joukkoon kananmunat sekä kermaviili. Kiehauta ja nosta kattila huoneenlämpöön. Anna seistä kunnes hera erottuu ja jos ei ala erottua, lisää piimää.

Nostele juustomassa reikäkauhalla harsolla vuorattuun muottiin (itse en laittanut harsoa, vaan käytin pelkkää juustomuottia. Jos et omista muottia, tee kuten meidän mutsi, ja vuoraa puhtaalla ohuella tiskirätillä tiheäreikäinen siivilä ja nostele massa sinne). Sirottele nostelun lomassa juustomassan väliin suolaa ja yrttejä. Anna seistä vähintään muutama tunti tai vaikka yön yli. Laita joku paino muotin päälle, jotta juusto tiivistyy ja neste valuu paremmin pois.

Tämä juusto on tosi miedon makuista, mutta silti sitä tekee usein mieli. Kotijuusto on minusta juustoksi nopea valmistaakin, joten teen sitä toisinaan bileisiin ja aina jouluksi. Olen alkanut keräilemään juustomuotteja itselleni ja kavereille, kun niitä tulee niin usein varsinaissuomalaisilla kirppiksillä vastaan. Alla kuva tämänhetkisestä kokoelmasta.

Punajuuripesto

Haa, Tiinan punajuuritahnareseptistä innostuneena postaan oman lemppariversioni! Tein tätä punajuuripestoa ekaa kertaa vajaa viisi vuotta sitten ja siitä lähtien olen tehnyt sitä tasaiseen tahtiin yleensä juhliin, mutta joskus myös ihan vaan levitteeksi leivälle. Satsista tulee melko iso (kolmisen desiä) ja pesto on vegaanista. Viimeksi kippasin pestoa perunasalaatin päälle ja kas, vaaleanpunainen juhlasalaatti oli valmis. Peston alkuperäinen resepti on Glorian Ruoka & Viini -lehdestä.

n. 3 dl valmista pestoa

2 punajuurta
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
30 g pinjasiemeniä
½ ruukkua basilikaa
1 dl oliiviöljyä
2 rkl punaviinietikkaa tai balsamicoa
1 tl suolaa
½ tl mustapippuria

Kuori ja kuutioi punajuuret ja sipuli. Kuori ja paloittele valkosipulinkynsi. Laita punajuuret ja sipulit kattilaan ja mittaan sekaan sen verran vettä, että ainekset peittyvät. Keitä punajuuret kypsiksi, noin 15 minuuttia. Valuta vesi kattilasta. Lisää pinjansiemenet, basilika, öljy, viinietikka, suola ja pippuri kypsien kasvisten joukkoon. Soseuta ainekset tasaiseksi sauvasekoittimella.

Paistetut ruusukaalit saksanpähkinöillä ja halloumilla

Ruusu- eli brysselinkaali on yksi talvisista suosikkiruuistani. Se on nopea, maistuva ja terveellinen aines. Plussana mainittakoon elokuusta aina tammikuuhun ulottuva satokausi; eipä noita tuoreita talviruokia liikaa ole. Nyt on siis viimeiset hetket saada tuoreita ruusukaaleja – ennen ensi elokuuta!

Siinä sitä on. Brysselinkaalia, saksanpähkinää, halloumia.

Tämä resepti on simppeli ja nopea arkiruoka, mutta siitä saa myös mainion lisän juhlavampaankin pöytään. Ja vegaanisen saa tietysti vaihtamalla halloumin vaikkapa kylmäsavutofuun.

Paistetut ruusukaalit saksanpähkinöillä ja halloumilla

500 g ruusukaalia
(reilu) 1 dl saksanpähkinöitä
1 pkt halloumia
kynsi tai pari valkosipulia

voita tai öljyä tai molempia paistamiseen
esim. hunajaa, vaahtera- tai muuta siirappia maun mukaan
mustapippuria

Poista kaaleista kanta ja halkaise isommat puoliksi. Poista mahdolliset kellastuneet uloimmat lehdet. Murskaa saksanpähkinät palasiksi. Paloittele halloumi, pilko valkosipuli.

Lämmitä öljy pannulla, paista ruusukaalit ja saksanpähkinät siinä, lisää mukaan valkosipuli ja mausteet. Halloumi on niin suolaista, ettei minusta tähän erityisemmin suolaa tarvitse, mutta lisää jos koet tarvitsevasi. Itselläni oli maariantuoksuheinäsiirappia (huh, mikä sana!), laitoin varmaan puolikkaan ruokalusikallisen verran. Vaahterasiirappi on klassinen yhdistelmä saksanpähkinöiden ja ruusukaalinkin kanssa.

Paista halloumi erikseen, jotta saat siihen rapsakan pinnan. (Itse otin sillä välin muut ainekset pois pannulta ja lisäsin takaisin halloumin ollessa kypsä.) Sekoita kaikki yhteen ja lämmitä hetki pannulla, jos ruusukaalit ovat ehtineet kylmetä.

Resepti on siis nopsa, täydellinen sellaisiin iltoihin kun tulet töistä kotiin ja ruokaa pitää saada ja vähän äkkiä.