Yleensä munakkaaseen saa myös lykättyä kätevästi kaikenlaista edellisten ruokailukertojen ylijäämämatskua ja tällä viikolla onnistuin saamaan sekaan yllättävän nerokkaan aineksen, ruusukaalin. Brysselinkaalinakin tunnetun vihanneksen sesonki on siis parhaimmillaan ja se on kyllä niitä harvoja ruoka-aineksia, jotka talvella tosiaan maistuvat ja jota voisi syödä vaikka joka päivä. (Jaana onkin jo kirjoittanut ihanalta kuulostavan reseptin kermassa haudutetuille ruusukaaleille, aijjai, kuulostaa hyvältä.)
Edellisenä päivänä olimme syöneet paistettuja ruusukaaleja ja luumutomaatteja. Koska siippa valmisti ne, ei minulla ole tarkkaa tietoa mitä kaikkia mausteita niihin oli lurautettu, mutta itse munakkaaseen laitoin tällä erää vain suolaa ja pippuria. Mielestäni munakas tarvitsee aina paljon suolaa, sanovat terveyslautakunnat mitä tahansa. Myös pieni tujaus rosmariinia tai juustokuminaa on usein mainio lisä. Tässä tapauksessa ruusukaaleista tuli niin paljon makua itsessään, etten kyllä kaivannut mitään mausteita lisää.
Teen yleensä niin, että kaadan munakasseoksen keskilämmöllä pöhisevälle pannulle, jossa hieman öljyä. Sitten isken täytteet, tässä tapauksessa ruusukaalit sekaan ja sitten odottelen munakkaan jähmettymistä. Käännän munakkaan kahden lautasen konstilla,* paistan toisen puolen ja jos käytän juustoraastetta, lisään sen tässä vaiheessa. Niin nytkin, parmesaania kiitos nam!
Mutta niin, tässä nyt munakas yhdelle ihan reseptinä:
4 kananmunaa
n. 0,5 dl maitoa
0,5 – 1 dl täytteitä
juustoraastetta, suolaa ja pippuria maun mukaan.
Paistetaan kärsivällisyydellä, vaikka olisikin kauhea nälkä. ;)
*Siis lautanen vasten paistinpannua, sitten toinen lautanen vasten lautasta – käännetään ja sitten taas takaisin paistinpannulle eri puolelta paistumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
No kato reteesti vaan sanot!