Pellillinen pehmeää omenapiirakkaa

Meidän savupiipussa majaili kesällä ainakin 10 000 kutsumatonta mehiläisvierasta, heitä saamme osittain kiittää ennätyksellisestä omenasadosta. Ei ehditty remppakiireltä mehuasemalle, joten suurimman osan viiden puun omenoista lahjoitin ja tyrkytin väkisin perheelle, ystäville ja työkavereille. En tykkää hirveästi omenaleivonaisista, mutta tästä Mustikkasuu-blogin omppupiirakasta tuli tosi hyvää!

(pellillinen)

4 munaa
3 dl sokeria
150 g sulatettua rasvaa
2 dl maitoa tai kermaa
2 tl vaniljasokeria
3 tl leivinjauhetta
5 dl vehnäjauhoja
1 l omenalohkoja
kanelia (itse laitoin lisäksi kardemummaa)
sokeria

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää sulatettu, jäähdytetty rasva. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää seos siivilän läpi taikinaan vuorotellen maidon kanssa, sekoita huolellisesti tasaiseksi. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle. Kuori omenat ja asettele lohkot taikinan päälle. Ripottele pinnalle kanelia ja sokeria (ja kardemummaa). Paista uunin keskitasossa 200 asteen lämmössä 15–20 min.

Piirakka sai kehuja kaikilta, joille sitä tarjosin. Omenapiirakat maistuvat mun mielestä usein liian kuivakoilta ja kaipaavat jonkun kastikkeen kylkeensä, mutta tämä oli tosi mukavan pehmeää ja tarpeeksi kosteaa. Maistui myös pakkasesta otettuna ja uudelleenlämmitettynä.

Ruokaa tähteistä

Kotitaloudet heittävät tosi paljon ruokaa roskiin, yli 20 kiloa vuodessa henkilöä kohti. Eniten roskiin lentää vihanneksia, kotiruokaa ja maitotuotteita, ja lähes puolet poisheitetyistä ruuista on edelleen syömäkelpoista joutuessaan roskikseen (MTT: Kuru-hanke). Itselläni roskiin päätyy useimmiten homehtunut leivänkannikka, tomaattimurskatötsän jämät ja kaurakermapurkin pohjat. Yritän kuitenkin aktiivisesti jalostaa tähteistä ja raaka-ainejämistä uutta syötävää, niin myös tänä viikonloppuna.

Keitin lauantaina aamulla puuroa, jonka jämästä tein sunnuntaina puurosämpylöitä. Tein eilen myös Herkku & Koukku  -blogista nappaamaani superhyvää lehtikaali-fetasalaattia, jonka jämästä jatkoin toisen salaattiannoksen sunnuntaille. Jalostin sunnuntaina myös jo muutamana päivänä syödystä turkkilaisesta morsiuskeitosta linssipihvejä, joita riitti pakastimeenkin. Sämpylöiden ja pihvien reseptit ovat summittaisia, koska lisäsin aineksia mittaamatta kunnes taikinoiden koostumus oli sopiva.

Lämmin fetasalaatti
(Ohje Herkku ja Koukku -blogista, alunperin Pipsan keittiössä -keittokirjasta, s. 31)

3 lehtikaalin lehteä tai 3 isoa kouralista pinaattia
1 tomaatti
1 punasipuli
2 rkl oliiviöljyä
1 luomusitruunan mehu (tai 2 rkl omenaviinietikkaa)
100g fetajuustoa
3 rkl oliiveja (laitoin itse aurinkokuivattua tomaattia)

Leikkaa kaali suikaleiksi ja kuutioi tomaatti. Viipaloi punasipuli. Lämmitä paistinpannulla noin ruokalusikallinen öljyä ja paista siinä sipuleita kunnes paahtuvat kauniista ja saavat väriä. Kaada sipulit reivityn kaalin päälle. Lisää pannulle toinen lusikallinen öljyä ja sitruunamehu. Kiehauta nopeasti ja murenna feta pannulle. Anna juuston sulaa ja kuplia, ota pannu pois liedeltä. Sekoita kaikki ainekset feta-sitruunakastikkeen kanssa kulhossa ja tarjoile.

Superhyvää! Kaali maistuu mukavasti vahvemmalta verrattuna laimeisiin salaatteihin, mutta ei ole silti väkevää. Kannattaa hyödyntää lehtikaalisesonkia vielä!

Puurosämpylät
(n. 12 keskikokoista sämpylää)

4–5 dl jäähtynyttä puuroa
n. 3 dl kuumaa vettä
n. 8–10 dl dl sämpyläjauhoja
1 pss kuivahiivaa tai 1 pala tuorehiivaa
n. 2 rkl öljyä
(suolaa)

Sekoita kulhossa ensin puuro ja vesi. Jos käytät kuivahiivaa, sekoita se toisessa astiassa jauhoihin ja ala sitten lisätä jauhoja puuro-vesiseokseen. Tuorehiivan voi murentaa suoraan nesteeseen ja alkaa sitten lisätä jauhoja joukkoon. Jauhoja on sopivasti, kun taikina alkaa muuttua palloksi ja irrota kulhon reunoista. Lisää seuraavaksi öljy ja vaivaa taikina. Peitä kulho ja nosta kohoamaan vedottomaan paikkaan, esim. kylmään uuniin.

Kun taikina on kohonnut puolisen tuntia, leivo siitä sämpyläpalleroita ja nosta pallerot leivinpaperille uunipellille. Kohota vielä ainakin 10 minuuttia. Itse voitelin sämpylät vielä voisulalla ja ripottelin sormisuolaa päälle. Paista sämpylöitä uunissa 225 asteessa n. 15 minuuttia.

Kolmas kerta toden sanoo, ekat onnistuneet puurosämpylät! En ole aiemmin malttanut lisätä tarpeeksi jauhoja, jolloin sämpylät ovat jääneet liian kosteiksi ja jopa niljakkaiksi.

Linssikeittopihvit

turkkilaisen morsiuskeiton jämät tai jotain muuta tuhtia linssikeittoa/-muhennosta
1–2 kananmunaa
seesaminsiemeniä
korppujauhoja
leseitä
mausteita maun mukaan

Sekoita keiton sekaan kanamunat, siemeniä, korppujauhoja, leseitä ja mausteita sen verran, että taikina tuntuu tarpeeksi paksulta (ei valu muttei tarvitse olla kovaa jöötiäkään). Annostele pihvitaikinasta köntsiä leivinpaperin päälle uunipellille ja taputtele köntsät lusikalla pihveiksi. Paista 225 asteessa vartin verran.

Pihvit maistuivat sinapin kanssa (ja kermassa muhineen ruusukaalin ja lehtikaali-fetasalaatin kanssa).  Sopisivat hyvin myös puurosämpylöiden väliin burgeripihveiksi.

Nyt tulikin mieleen, että puuronhan olisi voinut sekoittaa myös keiton joukkoon tuomaan jämäkkyyttä pihvimassaan. Kyltymätön tuoreen leivän himo ohjasi kuitenkin sämpyläpuuhiin tällä(kin) kertaa.

Helpot juustosarvet

Mitä tarjota kun vieraita tulee tunnin päästä? No juustosarvia! Itse ajattelen näitä ysäriherkkuna, kun äiti teki näitä usein kotona 90-luvulla. Juustosarvet ovat kyllä näpsiä, kun niitä on helppo varioida erilaisilla juustoilla ja täytteillä. Itse tykkään piilottaa sarviin jalapenoja, mutta pitäydyn silti usein perinteisessä pelkän juuston versiossa. Tämä resepti on alunperin Aura Liimataisen Parasta kotiruokaa -kirjasta.

16 pientä sarvea

3 ½ dl (täysjyvä)vehnäjauhoja
2 dl juustoraastetta
2 ½ tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
50 g voita
2 dl kermaviiliä (laitoin tällä kertaa vajaa kaksi desiä luonnonjugurttia)

Täyte
2–3 dl juustoraastetta
ripaus yrttisuolaa
(pilkotut jalopenot sopivat sisään myös loistavasti!)

Voiteluun kananmunaa ja pinnalle juustoraastetta

Sekoita kuivat aineet ja juustoraaste keskenään. Lisää joukkoon pehmeä voi ja sekoita tasaiseksi. Sekoita lopuksi kermaviili taikinaan.

Jaa taikina kahteen osaan. Pyörittele kumpikin osa palloksi ja kaaviloi edelleen 1/2 cm:n paksuiseksi pyöreäksi levyksi. Jaa taikinalevyt 8 sektoriin, ripottele kunkin pinnalle juustoraastetta ja yrttisuolaa, ja kierrä sarviksi.

Voitele sarvet munalla ja ripottele pinnalle juustoraastetta. Paista sarvia 225 asteessa uunin keskitasolla noin 15 minuuttia.

 Uunilämpimät juustosarvet maistuivat pitkästä aikaa! Sarvet eivät ole mitenkään kosteita, joten seuraavana päivänä ne ovat jo aika kuivakoita, jos ei uudelleenlämmitä niitä. Maistuvat tosi hyvin keiton kanssa ja tietty teen kaverina.

Punajuurisämpylät

Päätin leipoa punajuurisämpylöitä kurpitsakeiton kaveriksi (postaan keittoreseptin myöhemmin). Ihan mukavasti jaksoi arki-iltana alkaa vaivata taikinaa, kun ei ollut muitakaan velvollisuuksia. Olen postannut tämän reseptin Herkkuruoka-blogiini viitisen vuotta sitten.

18 pientä tai 9 isoa sämpylää

150 g punajuurta
2 1/2 dl vettä
1/2 tl suolaa
n. 6 ½ dl jauhoja (sämpylä/vehnä/speltti/graham/hiivaleipäjauhoja)
½ pss kuivahiivaa
½ dl sulatettua voita (vegaaniseen vesioon Sinistä Keijua)

Kuori ja raasta punajuuret. Lisää kulhoon noin kädenlämpöinen vesi (42 astetta), suola ja puolet jauhoista, joihin on sekoitettu kuivahiiva. Sekoita tasaiseksi. Lisää loput jauhot ja sulatettu voi. Alusta taikinaa, kunnes se irtoaa käsistä ja kulhon reunoista. Kohota taikinaa leivinliinan alla, kunnes se on kaksinkertainen.

Leivo haluamasi muotoisia sämpylöitä. Kohota vielä pellillä noin 15 minuuttia. Paista punajuurisämpylät 200-asteisessa uunissa 15 minuuttia.

Taikina on iso mansikkapurkka

Laitoin yliannostuksen punajuurta ja sehän olikin hyvä ratkaisu, koska sämpylöistä tuli kosteampia. Punajuurihan ei näissä paljon maistu, mutta väri on paras ja tietty tuoreet sämpylät ovat aina hyviä!

Lehtikaali-papu-kurpitsakeitto

Mäkin olen löytänyt lehtikaalin. Ensin hauduttelin sitä valkosipulin ja veden kanssa pannulla ja söin parmesanin kanssa, tällä kertaa tein keiton. Olen himoinnut jo pitkään sellaista portugalilaistyylistä chorizo-lehtikaali-papukeittoa, mutta suuri kurpitsa vei voiton makkarapötköstä kaupassa.

neljälle

1 sipuli
2 rkl öljyä
400 g kurpitsaa paloiteltuna
1 tlk (400 g) isoja valkoisia papuja
nippu lehtikaalia (n. 150–200 g)
n. 2 dl tomaattimurskaa
n. 7 dl vettä
parin teelusikallisen puristus sitruunasta

Silppua sipuli. Poista lehtikaaleista paksut lehtiruodit ja silppua lehdet. Kuori kurpitsa ja paloittele kuutioiksi. Huuhtele pavut.

Kuulota sipulisilppua öljyssä kattilassa. Lisää lehtikaali ja kuullota, jotta kaalisilppu kutistuu. Lisää kurpitsanpalat ja anna niidenkin kuumeta kattilassa, viitisen minuuttia. Lisää sitten sekaan tomaattimurska, vesi ja pavut. Nosta lämpöä ja anna kattilan porista nätisti puolisen tuntia.

Mausta keitto suolalla, mustapippurilla ja sitruunamehulla.

Musta on tullut aikuinen, kun tykkään nykyään tällaista kirkkaista ja selkeistä keitosta. No tämä oli vähän tomaatin sumentamaa, mutta ei mitään paksua seosta. Seuraavana päivänä keitto oli vielä parempaa, kuten keitot monesti on.

Vähähiilaristen viikkojen kokeilu

Kerroin postauksessani kukkakaalipizzasta, että olin noudattamassa vähähiilihydraattista ajanjaksoa. Ajattelin nyt jakaa hieman fiiliksiäni ja tuntemuksiani aiheesta, vaikka vhh-ruokavalio taitaa jo olla vähän passé. (Eiks "kaikki" oo nykyään vaan gluteenittomalla tai paleolla ja vhh on vähän 2009?)

Meillä oli meneillään työporukan kokeilu, jossa myös treenailtiin yhdessä ja saimme yhteisen ruokavalion. Kyseessä oli runsasproteiininen ja vähähiilarinen kuuden–seitsemän viikon ajanjakso, jossa syötiin 5–6 kertaa päivässä. Hiilihydraatteja syötiin siis vähän, mutta eism. välipaloiksi sai ottaa näkkäriä / hapankorppua ja treenin jälkeen banaania. Päivällisellä syötiin myös tarvittaessa hiilarin lähdettä, muuten mentiin kasviksilla ja lihalla / kalalla. Itse otin ruokavaliooni mukaan vaalean lihan, tosin aika harvakseltaan. Pakko myös todeta että ihan aika hirveetähän tuo broileri on. En ymmärrä, miksi se on porukan suosikkimurkina, usein hajutonta ja mautonta mössöä vaan.

Oon aina ollut säännöllinen syöjä, eli vedellyt aamupalaa ja arkena pari lämmintä ateriaa päivässä. Urheiluharrastusten ansiosta välipalan ja rahkan syöntikin oli tuttua juttua jo ennestään. Silti eka viikko meni ihan hemmetinmoisessa kylläisyyden tunteessa kun veteli proteiinipitoista ruokaa kuusi kertaa päivässä. Ei paljon tehnyt mieli mitään (lue herkkuja) ruokavalion ulkopuolelta, kun oli ähkyssä. No, ähky helpotti muutaman päivän jälkeen, mutta en tosiaan kaivannut herkkua tai kipuillut ruokavalion noudattamisen kanssa. Toisaalta kun tiesi sen loppuvankin suht nopeasti, ei ollut sellaista "en saa enää ikinä syödä Fazerinaa" tuskailua.

Herkuttelin kyllä seitsemän viikon aikana pari kertaa raakasuklaalla, sillä rasvaa tähän meidän versioon kuului. Maitotuotteetkin kehotettiin hankkimaan täysrasvaisina. Tein myös terveellisten leipomusten kokeiluja, mikä ainakin itsellä riitti mainiosti ruokavalion piristykseksi. Niin ja 92-vuotissynttäreillä söin pienen palan juustokakkua hyvällä omatunnolla. ;) Alkoholia join kuurin aikana kaksi kertaa, lasillisen kummallakin kerralla, tosin en yleensä hirveästi juo muutenkaan.

Ehkä suurin asia, joka itsellä muuttui ihan pysyvästi, on aamiainen. Olen aiemmin ollut puuronaisia, mutta tämä kokeilu sai mut käännytetyksi proteiinipitoisen aamupalan pariin. Pari kananmunaa sisältävä munakas / munakokkeli tai avokadopohjainen marjasmoothie proteiinijauhelisällä on mun suosikkeja. Pitävät nälkää niin paljon paremmin ja pidempään kuin puuro raejuustolla, että oon nyt aamiaiskäännynnäinen. Lisäksi oon aiemmin aina kokenut ärsyttäväksi, jos nälkä on tullut jo ennen lounasaikaa ja ajatellut että mun "pitää kestää" lounaaseen saakka. Nyt menen kiltisti välipalalle, jos nälkä yllättää, enkä yritä kouluttaa mahan kurinaa vaimenemaan.

Ja nythän tietysti porukka odottelee, että mitäs hyötyjä tästä kokeilusta sitten oli. Suurin pudottaja ja "ruokavalio muutti elämäni" aikakaudella janotaan sankaritarinoita! Seitsemän viikon ruokavaliolla inbody-mittauksen mukaan rasvaa lähti 1,5 kg ja lihasta tuli 200 g. Painon muutos taisi olla miinus 900 g tai jotain, koska kehon nesteet olivat lisääntyneet. Treenimäärät mulla ei kyllä tuolla ajanjaksolla lisääntyneet, itse asiassa sairastin pari viikkoa, joten lihas on sitten varmaan kasvanut levossa.

Sinänsä en huomannut omassa olotilassa suuria muutoksia. En ollut tavallista energisempi tai muuta. Mä olen kyllä perusterve tyyppi, eikä mulla ole ollut mitään vatsavaivoja viljoista tms. Atooppinen iho mulla on ja siinä huomasin eron jo kauan ennen tätä kokeilua, kun aikanaan rupesin syömään enemmän rasvoja. Nyt en havainnut eroa suuntaan tai toiseen.

Kokeilun loputtua tuli maistettua lounalla leipää sellaisessa paikassa, jossa muistelin sen olevan ok ja pettymyshän se oli. Varmaan sama harha ollut leivän suhteen kuin kuivan broilerin tyytyväisellä mussuttajalla on oman safkansa suhteen.  Ruokamessuilta kyllä ostin juuri Ullan pakarin leipiä ja heidän sämpylänsä oli tosi hyvää suussani edelleen, ihan niin kuin joku oikea kananpoika varmasti olisi myös maittavaa. Leipää en kokeilun aikana kaivannutkaan ja testailin myös kookos/mantelijauhosämpylöitä ja vastaavia leipomuksia, jotka kävivät korvikkeena ihan hyvin.

En osaa sanoa, millaista ruokavaliota jatkossa noudatan. Nyt olen edelleen aika kiinni tuossa kuurin mallissa syödä, vaikkei mikään huono fiilis ole syödä mitään hiilaripitoistakaan. Saa nähdä! Varmaan jatkossa saatte sekä vhh- että tavisreseptejä.

Onko kellään lukijalla omakohtaisia kokemuksia vhh-ruokavaliosta? Suuntaan tai toiseen? Olisi mielenkiintoista kuulla!

Raakakakku suklaakuorrutuksella

En ole aiemmin kokeillut raakaleivontaa, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Ja kivan iisiä puuhaahan se oli, testaan varmaan toistekin.

Kokeilin tätä reseptiä, sillä mulla sattui olemaan kaikkia raaka-aineita kaapissa, lukuunottamatta karppisokeria, joten käytin ruokokidesokeria.  Suht makiaa tuli, varmasti hunajalla tai siirapillakin saisi makeutuksen kohdilleen.

Alkuperäisen ohjeen mukaan tämä kakku on 18,5 cm:n kakkupohjaan ja neljälle, mutta itse sanoisin, että helposti menee useammallekin. Matsku on niin tymäkkää ja suklaista, että aikamoinen saa olla syödäkseen tästä neljäsosan kerralla. Itse tein tämän 22,5 cm:n kakkupohjaan ja kakku jäi ohueksi, joten pienempi astia on varmasti hyvä juttu. Lisäsin myös taatelin määrää alkuperäiseen reseptiin nähden.

Suklaakuorrute, mämmin jälkeen epäilyttävimmän näköinen aines myös raakakaakaosta tehtynä.

Raakakakku suklaakuorrutuksella
pohja:
100 g manteleita
100 g kivettömiä (kuivattuja) taateleita
1 1/2 tl kookosöljyä
1/2 tl Himalajan suolaa tai merisuolaa

kuorrute:
2 pientä tai 1 1/2 suurta, kypsää avokadoa
70 g raakakaakaota
50 g kookosöljyä
100 g karppisokeria / sokeria (tai korvaa haluamallasi määrällä sopivaa makeutusta)
1 vaniljatankon siemenet
ripaus Himalajan suolaa

Laita mantelit blenderissä / monitoimikoneella silpuksi, lisää kookosöljy ja taatelit, sekoita koneessa kunnes taikinamaista. Jos tahdot liottaa manteleita alkuperäisen reseptin tapaan, lisää kookosöljy vain jos seos jää liian kuivaksi.

Levitä taikina astiaan ja laita jääkaappiin. Valmista kuorrute vaikka tehosekoittimen avulla, kaakaojauhe kannattaa laittaa pohjalle, jottei se pöllyä ympäriinsä. Sekoita kunnes tasaista. Levitä pohjan päälle ja anna tekeytyä tunnin verran.

Ohut on, mutta pysyy hienosti kasassa!

Ja hei, hyvää tuli! Ei yhtään terveellisen makuista! Kaunis ei ollut, mutta pienemmällä astialla siitäkin probleemasta pääsisi. Suosittelen vahvasti, varsinkin jos tulee montaa eri ruokavammaa syömään. Tämä kelpaa vegaanille, gluteenin tai hiilarin välttelijälle (jos käyttää vain sopivaa makeutusta) sekä raakaruokailijalle ja on silti törkeän hyvää.