Ruokakokemuksia Keniasta

Kun te sulattelitte kinkkua ja rosollia, meikäläinen makasi palmun alla. Ja ei, en kaivannut valkoiseen jouluun. Olin onnekkaasti Afrikan mantereella joulun ja uuden vuoden. Kahden viikon pakettimatkallani Keniaan en tullut paikallisen ruokakulttuurin maisteriksi, mutta jotakin sentään opin ja uusia makuja pääsin maistelemaan. Kuvia en muistanut ottaa paljoakaan, pahoittelut!

Kasvisruokaa oli kiitettävästi saatavilla; mitä ilmeisimmin kasviksia on käytetty ruoanlaitossa paljon ja käytetään varmasti suomalaista ruokakulttuuria enemmän edelleen. Keniaan on myös muuttanut paljon intialaisia jo pitkään ja tarjolla oli usein intialaisvaikutteisia ruokia sekä kasviksena että lihana.

 Äyriäislautanen ravintola Tamarindissa, joka oli matkan kallein ruokailuelämys. 

Koska vetelen surutta myös kalaa ja äyriäisiä, saatoin maistella näitä tuoreina. Kala itsessään oli usein laitettu vähämausteisesti, en tiedä kuuluuko maku ottaa kastikkeista, mutta näin tein. Tarjolla oli usein pinaattikastiketta tai hieman tulista chilikastiketta. Tilapiaa, eli kirjoahventa sekä ymmärtääkseni taskurapua (kun crab tarkoittaa ihan vaan rapua ja taskurapua) oli paljon ruokalistoilla.

Kenia on niin laaja maa, että sinne mahtuu jos jonkinlaisia kasvuympäristöjä. Siispä tuoreet juurekset ja hedelmät oli sekoitettu iloisesti keskenään. Esimerkkeinä punajuuret ja mango tehtiin salaatiksi sekä tuttuakin tutumpi porkkanaraaste kookoshiutaleilla. Kuulostaa epäilyttävältä, mutta maistuivat hyviltä – kookospähkinäkin oli tietysti tuoretta. Pääsin muuten maistamaan aiemmin dissaamaani kookosvettä myös suoraan pähkinästä, eikä tuo maku kyllä edelleenkään noussut suosikkeihini. Pähkinä itsessään oli mielestäni todella hyvää, mutta vesi oli vaan ällömakeeta. Yh! Mutta terveellistähän se kuulemma on, joten join kyllä kaiken. :)

Kuinka saisin rikki kookospähkinän? No näin helppoa se on kun sen osaa!

Itä-afrikkalaistakin itä-afrikkalaisempi ruokalaji on ugali, jota tarjotaan kuulemma aina. On siis sellaista polentan kaltaista maissilisäkettä ruoan kanssa. Sitä käytetään myös ruokailuvälineenä, kun siihen voi ottaa kätsysti kastikkeen kyytiin. Mielestäni parhaita maistamiani kenialaisia ruokalajeja oli ehdottomasti linssi-cashewkeitto. Nam! Pitääpä googletella jos siihen löytyisi myös resepti.

Ugalin kuva täältä: http://en.wikipedia.org/wiki/File:Ugali_%26_Sukuma_Wiki.jpg

Olen suuri puuron ystävä ja syön sitä melkein joka aamu normaalielämässä. Päätin siis kokeilla Wimbi-puuroa, joka mielestäni ei maistunut miltään ja jonka koostumus oli liisterimäinen. Puuroa en kuitenkaan kaivannutkaan, sillä Keniassa oli mangokausi meneillään, joten aamuisin sai juoda tuoretta, jääkylmää mangomehua ja natustaa muitakin hedelmiä mehukkaimmillaan

Leivät olivat suomalaiseen makuun makeita, jotkut leivät maistuivat melkein pullalta. Myös pullapitkon mallista leipää löytyi, se jäi kyllä maistamatta. Banaanileipä oli mielenkiintoinen tuttavuus. Mies otti sitä mielessään pohjoiseurooppalainen tumma leipä ja sai suuhunsa lähes banaanimuffinsien kaltaisen makeuden, joka oli vielä hyvin tiivistä matskua. Itse pidin banaanileivästä, vaikka sen maku oli kaukana suomalaisesta kollegastaan. Koostumuksensa puolesta se meni jo ihan ateriasta, niin täyttävää se oli.

Tältä se banaanileipä näytti suurin piirtein.
Kuva täältä: http://blogs.babble.com/family-kitchen/2011/05/03/branana-bread/

Kakut ja leivokset olivat muutenkin aikas makioita. Aineksina oli tietysti paljon paikallisia makuja, kookosta ja hedelmää. Kahvi oli törkeen hyvää, aijjai! Kaffetta tuli raahattua mukana kotomaahankin. Tietysti myös muuta juomapuolta tuli tutkittua. Viini ei ollut välttämättä joka ravintolassa se vahvuus, eikä erityisen edullista. Paikallinen olut sen sijaan oli erittäin jees ja varsinkin Tusker-merkkinen lager oli ihan parasta. Pari euroa pottu turistibaarissa, paikallisten mestoissa varmasti vähemmän. Oujees!

Kaiken kaikkiaan siis hyvät vibat jäivät, vaikka esim. paikallinen grillaus / avotulikokkailtu ruoka jäi maistamatta. Ensi kerralla sitten...