Tattarisotto metsäsienistä ja tomaateista

Olen siitä erikoinen tyyppi etten välitä erikoisemmin riisistä. Kyllä sitä syö ennen kuin selkäänsä ottaa, mutta en melkein ikinä laita sitä lisukkeeksi. Jotenkin liian makeaa ja mautonta mulle. Sen sijaan tattarista tykkään kuin hullu puurosta, mikä on kai vähän sama asia. No, nyt on bloggauksen ekassa kappaleessa jo niin monta suomalaiskansallista sanontaa, että siirrytään asiaan.

Teen risotot yleensä joko ohraan tai tattariin. Näin oli jo ennen nykyistä gluteenitonbuumia, mikä on onneksi lisännyt esim. tattarivalikoimaa kaupoissa. Tähän reseptiin käytin nimittäin vikat Venäjältä reilu vuosi sitten kyöräämäni tattarit ja ilmeisesti jatkossa voin ostaa tattaria Suomestakin ilman sen suurempaa metsästystä. Kiitos gluteeniton porukka, jatkakaa samaan malliin nii ei lopu nää raaka-aineet meikältä. Viimeiset vuoden 2012 suppilovahverot päätyivät myös pataan, joten kaapissa on taas tilaa uusille raaka-aineille.

Mulla oli nyt viiniaineksena lähikaupan 4,7% valkkari, laitoin sitä 3 dl. Toki vahvempaakin viiniä voi käyttää risotoissa saman verran ja enemmänkin, mutta aivan hyvin voit käyttää vain pullon jämät ja lisätä muun nesteen määrää. Riippuu myös tattarilaadusta, minkä verran nestettä sen keittämiseen tarvitaan, joten sovella itse.

Tattarisotto metsäsienistä ja tomaateista

ruokaöljyä / voita
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
2,25 dl tattariryynejä
2–3 dl kuivattuja suppilovahveroita 
3 dl valkoviiniä
4 dl vettä (voit käyttää kuivattujen sienten liotusvettä tai ihan tavallista vettä, mieluiten kiehuvana jos ruokasnobbailee)
1 kasvisliemikuutio
3–4 aurinkokuvattua tomaattia saksittuna kappaleiksi
10 kirsikkatomaattia
n. 2 dl parmesaania raastettuna

mustapippuria, tarvittaessa suolaa
tuoretta basilikaa tai muuta yrttiä
voit myös paahtaa pinjan- tai auringonkukansiemeniä pinnalle

Pilko sipuli ja valkosipuli, kuulota niitä risottokattilassa. Tällä kertaa mulla oli voin ja öljyn sekoitus paistohommissa. Lisää tattariryynit ja paista kunnes sipulit ovat kullankeltaisia, lisää sitten viini vaikka parissa, kolmessa osassa. Sienet voit laittaa oikeastaan milloin vain, vaikka jo sipulien sekaan jos tahdot. Kun viini on haihtunut, lisää pikkuhiljaa vettä ja siihen kasvisliemikuutio. Vettä ei kannata laittaa kaikea kerralla, vaan lisätä sitä matkan varrella, jolloin pystyt tarkkailemaan nesteen todellista tarvetta.

Kun risotto alkaa olla kypsää, saksi aurinkokuivatut tomaatit sekaan. Samaten parmesaani. Kirsikkatomaatit voit laittaa jo suht hyvissä ajoin, jolloin ne pehmenevät ja muussaantuvat osaksi risottoa tai sitten voit laittaa ne aivan viimeiseksi, jolloin ne säilyttävät koostumuksensa. Mausta mustapippurilla, maista tarvitaanko suolaa vai riittääkö parmesaanin suolaisuus.

Itse tein tällä kertaa perinteisten risottosiemenien puuttuessa kokeilun paahdetuilla kurpitsansiemenillä, mutta ne eivät kyllä sopineet alkuunkaan. Muistuttivat jotain pahvinkappaleita lähinnä tässä ruoassa. :D Pinjansiemenet olisivat kyllä olleet parhaita.

Ja muista vielä laittaa ruokapöytään tarjolle ekstraparmesania ja tuoreita yrttejä, niin kaikki on hyvin. Meillä oli myös samppanjaa, joten kaikki oli erittäin hyvin. Makoisia tattarisottoja!

Saksanpähkinäbrowniet

Sain tämän ehanan reseptin ehanalta ystävältäni Annukalta ja voin lämpimästi suositella tätä herkkuna, joka on varma kruunaus mihin tahansa tilanteeseen. Kiitokset siis Käpylän keittiöön!

Saksanpähkinäbrowniet

175 g voita
175 g tummaa suklaata
3 munaa
1,25 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 rkl vaahterasiirappia
1,5 dl vehnäjauhoja
suolaa
100 g rouhittuja saksanpähkinöitä

Sulata suklaa ja voi miedolla lämmöllä. Vaahdota munat ja sokeri suuressa astiassa, itse vatkasin hyvin kuohkeaksi, mutta tässä voisi toimia muunkinlaiset, vähän rouheammat, koostumukset. Yhdistä jauhot ja suola, jota voi laittaa ripauksen tai vaikka muutaman kierroksen suolamyllystä.

Sekoita suklaa-voi ja kuivat aineet muna-sokerivaahtoon. Sekoita joukkoon myös vaahterasiirappi, vaniljasokeri ja lopuksi vielä pähkinät.

Tietysti jätskiä kylkeen! Basilika tahi minttu vielä päälle niin aijjai!

Tämä määrä taikina menee astiaan, jossa paistan normaalisti laatikkoruoat. Jos haluat tehdä uunipellillisen, tee puolitoista- tai kaksinkertainen määrä taikinaa. Paista n. 15 minuuttia 175 C° ja tarjoa vaniljajäätelön kera.

Punajuurikakku

Pidin viime viikonloppuna pienet synttärikekkerssönit ja lupasin postata kakkureseptin tänne. Resepti on Kausiruokaa-kirjasta ja olen käyttänyt tätä ehdottomasti eniten kirjan resepteistä. Kakku on tosi helppo, tosi muheva ja vieläpä vegaaninen ilman mitään ainesosien korvaamisia.

Huom! Laitoin tähän kakkuun vain desin sokeria ja tykkäsin enemmän kuin normimäärästä. Jos et ole suurin makeiden herkkujen ystävä, suosittelen vähentämään tuota kahden desin satsia.

noin kymmenelle

4 pientä punajuurta (mulla oli vain kolme, joten laitoin pari pientä porkkanaa tilalle)
1 banaani
2 dl sokeria
1 ½ dl rypsiöljyä
5 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1 tl sormisuolaa

Pese punajuuret ja keitä ne kypsiksi kattilassa vähässä vedessä. Voit kypsentää punajuuret myös mikrossa kuvun alla. Siinä tapauksessa pistele niihin reikiä haarukalla ennen mikroon laittamista. Anna jäähtyä.

Kuori kypsät punajuuret ja soseuta ne sauvasekoittimella tai blenderillä. Soseuta joukkoon myös banaani. Lisää seokseen sokeri ja öljy. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää jauhot huolellisesti sekoittaen punajuuriseokseen. Ripottele sormisuolakiteet sekaan hienontamatta ja sekoita hyvin. On tarkoitus, että suolakiteet jäävät sattumiksi makeaan kakkuun.

Sivele irtopohjavuoan reunat öljyllä. Leikkaa leivinpaperista kakkuvuoan muotoinen pala ja aseta se (läpimitaltaan 18–23 cm:n kokoiseen) vuokaan. Kaada taikina vuokaan ja paista 200 asteessa noin 25 minuuttia. Kokeile paiston aikana tikulla kakun kypsyyttä reunoilta ja keskeltä. Anna kakun jäädä sisältä vähän raa´aksi mutakakun tapaan.

Tämä kakku herättää kyllä aina keskustelua pöydässä, kukaan ei kyllä ole sanonut ettei tykkää. Ei ainakaan päin naamaa ;) Oli hauska kuulla, kun joku kutsui kakkua juhlissa punajuurileiväksi. Tätä voisi kyllä tarjoilla makeana leipänäkin. Brie sopi minusta hyvin kakun kanssa, kun joskus maistelin.

Helppo härkäpapukeitto

Härkäpapua sarvista on mainio kirja, josta Jaanakin on kirjoittanut Leuhkiksessa aiemmin. Reseptit ovat suomalaisista raaka-aineista ja ottavat huomioon näiden käyttökaudet.

Kirjan nimeenkin päässyt härkäpapu on oikea ihmekasvi, joka kestää Suomen kylmät ilmat, sitoo itseensä typpeä ja on hyvä proteiininlähde. Ennen vihreän herneen tuloa Suomeen on rokat keitelty härkäpavuista, joten tutustu ruokajuuriisi ja testaa härkäpapu! Maultaan se on suhteellisen mieto.

Itse muokkasin kirjan reseptin Härkäpapu-minttukeitosta lisämällä kaurakerman ja papujen määrää. Olin myös tuonut Kenian matkalta Sweet curry -maustesekoitusta, jota käytin tavallisen curryn sijaan. Lisäksi jääkaapissa sattui olemaan tuoretta inkivääriä, joten käytin tietysti sitä, enkä jauhettua. Ja vegaanista on tämä zoppa.

I might not be the prettiest food around but I sure have a fine character! My mummy said so!
(BTW, she's kind of lazy to take pics, sorry.)

ruokaöljyä
3 valkosipulin kynttä
1 pieni sipuli
1 tl currya
1 tl inkivääriä tai maun mukaan tuoretta inkivääriä, (itse käytin noin peukalon kokoisen palan)
4 dl keitettyjä (tai tuoreita) härkäpapuja
4 (jauhoista) perunaa
6 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2 dl kaurakermaa
1–2 tl minttua (tai 3 rkl tuoretta)

Hienonna valkosipulin kynnet, sipuli ja tuore inkivääri ja paista niitä öljyssä curryn kanssa, kunnes ne saavat väriä pintaan. Kuori ja kuutioi perunat, lisää ne ja härkäpavut sekä vesi ja kasvisliemikuutio kattilaan. Keitä kannen alla 15 minuuttia. Lisää tämän jälkeen vielä kaurakerma ja minttu keittoon, keitä ilman kantta 5 minuuttia ja anna maustua hetki ennen syömistä.

Tykkäsin kovasti mintun ja kaurakerman raikkaudesta keitossa, mutta lisäsin snadisti suolaa annokseeni. Keitto oli miellyttävän makuinen arkiruoka. Härkäpapuja olin liottanut melkein vuorokauden, joten ne keittyivät nopeasti ennen keiton tekoa. Yllätyin oikein kun ne olivat täysin kypsiä jo puolen tunnin keittämisen jälkeen ja pääsin tekemään sopan.

Jos siis liotat ja keität pavut valmiiksi, tämä ruoka valmistuu alle puolen tunnin. Bujaka!

Lämmin porkkana-avokadolisäke

Ajattelin tehdä Pumpkin Jamin hyvänkuuloista talvisalaattia eräänä lauantaina pääruuan kylkiäiseksi, kun aikaa ja viitseliäisyyttä oli. Tuloksena olikin lämmin porkkana-avokadolisuke, koska unohdin ostaa salaattia ja se aikakin kutistui nopeaksi sekoiluksi. Lisäkkeestä tuli silti tosi hyvää, kiitos ihananmakuisen liemen!

500 g porkkanoita
2 tl kokonaisia kuminansiemeniä
1–2 kuivattua chiliä
merisuolaa
mustapippuria
2 valkosipulinkynttä, kuorittuina
4 oksaa tuoretta timjamia, lehdet riivittyinä (tai kuivattua vastaavasti)
oliiviöljyä
punaviinietikkaa
1 appelsiini halkaistuna
1 sitruuna halkaistuna
3 kypsää avokadoa

Laita uuni lämpeämään 180 asteeseen. Pese porkkanat huolellisesti ja halkaise pituussuunnassa, jos ne ovat isohkoja. Keitä porkkanoita suolavedessä noin 10 minuuttia, kunnes ovat melkein kypsiä.

Porkkanoiden kiehuessa sekoita mausteseos: murskaa huhmaressa chilit, kumina, pippuri ja suola. Lisää valkosipuli ja timjami ja jatka nuijimista kunnes muodostuu tahna. Lorauta sekaan oliiviöljyä niin, että se peittää tahnan runsaasti, ja lorauta sekaan vielä vähän viinietikkaa.

Kun porkkanat ovat juuri ja juuri kypsiä, siirrä ne vuokaan/pellille ja kaada päälle mausteseos. Laita appelsiinin ja sitruunan puolikkaat vuokaan porkkanoiden viereen, leikkauspinta alaspäin. Paahda uunissa noin 30 minuuttia.

Kun paahtuminen on meneillään uunissa, puolita avokadot, poista kivet ja irrottele hedelmäliha varovasti. Leikkaa viipaleiksi ja laita isohkoon kulhoon. Porkkanoiden saatua tarpeekseen paahteesta lisää ne avokadojen sekaan. Purista appelsiinin ja sitruunan mehut (varovasti, mieluiten pihtien avulla!) kulhoon, lisää saman verran oliiviöljyä ja pieni liraus punaviinietikkaa. Mausta suolalla ja pippurilla. Liruttele kastike porkkana-avokadokulhoon. Sekoittele varovasti jotta kastiketta tarttuu kaikkiin herkkuihin.

En ehtinyt paahtaa porkkanoita tarpeeksi kauan uunissa mutta hittojakos, hyvää tuli silti!

Lammaspyörykät

Nämä lammaspyörykät ovat bravuurini, jos kylään tulee lihansyöjävieraita. Olen tehnyt pullia vuosien aikana useita kertoja ja väitän maistaneeni hyvin samanlaisia pyöryköitä Istanbulissa. En valmista pyöryköitä koskaan kiireessä koska haluan, että ne onnistuvat täydellisesti. Alkuperäinen resepti on Meze – lähi-idän pikkuruokia -keittokirjasta. Olen vaihtanut reseptistä vain riisin bulguriin ja vihreiden oliivien tilalle laitan sen värisiä, kuin kaapista sattuu löytymään.

n. 15 kpl

500 g lampaan jauhelihaa (Suosin ehdottomasti kotimaista. Miksi ostaa jotain Uudesta-Seelannista rahdattua kun lähempääkin löytyy, ja vielä maistuvampaa)
2 rkl oliiviöljyä
puolikas sipuli hienonnettuna
1 rkl kanelia
hyppysellinen chiliä
1 rkl paprikajauhetta
1 muna
1 dl oliiveja silputtuna
1 dl keitettyä riisiä tai bulguria
1 1/2 tl suolaa ja 1 tl mustapippuria myllystä
n. 175 g fetaa pilkottuna 15 kuutioksi
1–2 dl lämmintä lihalientä

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Kuumenna öljy pannussa, kuullota sipuli ja mausteet. Yhdistä kulhossa jauheliha, muna, oliivit ja riisi. Sekoita joukkoon jäähtynyt sipulisilppu, suola ja mustapippuri.

Jaa taikina 15 osaan ja pistä jokaisen sisään fetapala. Muovaa pingispallon kokoisiksi pyöryköiksi. Lado pyörykät uunivuokaan ja valele lämpimällä lihaliemellä. Kypsennä uunissa 15–20 minuuttia. Lusikoi kulhoon, tarjoa lihaliemineen.

Alkuperäisessä reseptissä sanotaan, että pyöryköitä pitäisi ruskistaa pannulla ennen kuin ne laitetaan uuniin, mutta itse en ole katsonut tätä koskaan tarpeelliseksi, hyvin ne pullerot ruskistuvat uunissakin. Pullien maku on hurmannut myös lampaanlihaan epäluuloisesti suhtautuneet syöjät. Tällä kertaa me söimme pullerot sitruuna-valkosipuliperunoiden kanssa. Tabbouleh-salaatti on paras lisuke, kesällä sitten sitä.

Juurekset kookosmaidossa halloumin kera

Tämä ruoka on sellainen, että kun sitä kerran laittaa, saattaa siihen tulla himo ja sitten onkin parina, kolmena perättäisenä viikkona laitettava tätä makuhermojen kuiskaillessa suolaisen ja makean yhdistelmän perään.

En muista enää, mistä alunperin löysin tämän reseptin, mutta muistaakseni kyseessä oli liharuoka, johon tuli salamia tai muuta suolaista. Tuunasin ohjeen lihattomaksi ottamalla suolaisen halloumin käyttöön, mutta voisin kuvitella, että kiinteä tofu (esim. kylmäsavu tms.) tekisi reseptistä mainion vegaaniversion.

Teemme tätä aika ajoin talvella, niistä juureksista mitä milloinkin sattuu olemaan jääkaapissa. Lanttu toimii tässä hyvin, samoin bataatti ja palsternakka. Tuore inkivääri on aika must tähän, mutta ilmankin saa hyvää.

Tällä erää pataan päätyivät:
1 iso bataatti
2 palsternakkaa
4 pientä porkkanaa
2 sipulia
4 valkosipulin kynttä (kokonaisena)
pala tuoretta inkivääriä
2 purkkia kookosmaitoa

1 grillijuusto a.k.a pirkkahalloumi

Mausteeksi riittää suola ja pippurikin, mutta itämaisesta makumaailmasta kannattaa hakea inspistä. Tulisuus futaa makeiden juuresten ja kookosmaidon kanssa hienosti. Esim. chili ja curry eivät ole väärin ja pyhä yhtenäisyys inkivääri & valkosipuli tuo tähän särmää. Tänään meillä käytettiin piri piriä, kurkumaa, suolaa ja mustapippuria.

Kuutioi juurekset järkevän kokoisiksi paloiksi. Mitä kovempi juures, sitä kauemmin sen keittäminen kestää, joten esim. lanttu kannattaa laittaa hieman pienemmäksi palaksi. Ihan pikkupiperrykseen ei kannata lähteä, jotta mukava purutuntuma säilyy, eivätkä juurekset mene mössöksi. Sipulit voi laittaa krouvimmaksi palaksi ja valkosipulin kynnet voi laittaa pataan kokonaisina, ne kyllä pehmenevät pataruoassa mukavasti.

Laita pata liedelle, heitä pohjalle ruokaöljyä ja paista keskilämmöllä ensin juureksia, sitten sipuleja ja inkivääriä kunnes ne hieman pehmenevät ja saavat väriä. Mausteet voi lisätä jo pelkkään öljyyn tai sitten matkan varrella.

Lisää kookosmaito ja kuumenna kiehuvaksi. Anna kiehua kevyesti 30–40 minuuttia kannen alla. Paista lopuksi halloumi ja lisää paistetut palat valmiiseen juurespataan. Ja sitten eiku syömään! Lisäkkeeksi käyvät esimerkiksi kvinoa, riisi, couscous tai leipä. Ah, jos en olisi näin täynnä, santsaisin.